No such thing as stupid questions... ;)

[The Ripper]

Since we also have some members hailing from other parts of Europe, and since the vast majority of information on the Baltic Finns is in languages inaccessible for most of them, I'm guessing there might be some questions which have popped up in their minds. Feel free to ask, we'll try to answer as well as we can. :)

[Matritensis]

I'd like to know a bit about the stereotypes existing in Finland about the different "tribes",or regions.Why everybody hates the Turku accent?:p

[The Ripper]

Hmm, well, the tribal identities are a sort of national romantic inventions, really... I think it was Topelius, who in the 19th popularized the stereotypes. They hold true to some extent, but there are no strong tribal distinctions, except for perhaps among those who live close to a "tribal border".

Here are the descriptions from the book "Maamme" (you understand Finnish, right?) The historical information can be considered rather outdated in many parts.

Karjalaisista:


Suomen kansa on puun kaltainen, joka levittää juuriansa maahan. Suurimmat ja voimallisimmat juuret ovat kaksi heimolaista, mutta kauan erillään ollutta kansakuntaa, jotka nyt ovat yhdistyneinä, nimittäin Karjalaiset ja Hämäläiset. Nämä ovat jakaneet maan välillään, niin että Karjalaiset asuvat idässä, kaakkoisessa ja pohjais-Suomessa, mutta Hämäläiset länsi- ja etelä-Suomessa. Muinoin oli paljo riitaa näiden kansain välillä, mutta nyt ovat ne kauan eläneet rauhassa toistensa vieressä, kuitenkin luopumatta visseistä erilaisuuksistaan, joista he helposti voidaan tuntea.

Karjalainen on solakka-ruumiinen, hänellä on ruskea, kähärä tukka ja elävät, siniset silmät. Hämäläisen rinnalla on Karjalainen enemmän avomielinen, ystävällinen, liikkuva ja toimelias, mutta myöskin enemmän puhelias, kerskaavainen, utelias ja pikavihainen. Matkustukset ja kauppa ovat hänelle mieluisia, hän kulkee pitkiä matkoja omassa maassaan ja viepi tavaroitaan Wenäjälle. Hän on hellätuntoinen; pian tulee hän surulliseksi ja pian taas iloiseksi; hän rakastaa leikkiä ja kauniita lauluja, joita hänen omat lauluniekkansa tekevät. Siksi on hänen maassaan tavattu kauniimmat laulut, jotka hän on talleltanut muistossa aina esi-isäin ajasta.

Karjalaisella on sukunimensä ja hänen talollansa, jossa monta asuu isossa tuvassa, on nimi suvun mukaan. Entisten sotain jälkeen on niin erilaista väkeä muuttanut Karjalaan, ettei väki yhdessä kylässä ole likimmäisen naapurikylän väen kanssa yhtäläistä. Koko eteläpuoli Wiipurin lääniä on kirjavaa sekoitusta vanhemmasta väestä Äyrämöisistä ja sittemmin muuttaneista Savakoista. Nämä kahdellaiset asukkaat ovat aina näihin asti olleet eroitettuina erilaisen vaatteen parren kautta toisistaan, ja kun joku nainen Äyrämöisistä menee naimisiin Savakkoin sukuun, tahi päinvastoin, sovitaan jo edeltäkäsin tarkkaan minkälaista vaatteenpartta nuori vaimo tulee kantamaan. Jääsken pitäjään väen kaunis puku on taas kokonaan toinen ja tunnetaan naisten selkäpuolella rippuvasta pitkästä valkeasta päähuivista. Edellä oleva kuva on otettu Jääskestä. Mies röijyssä valkaessa takissaan ja vaimo lyhyessä valkeassa jakussa, kaitaisessa esiliinassa, rantuisessa hameessa ja valkeassa, päässä olevassa hunnussa, kohtaavat maantiellä tutun, joka ajaa nelipyöräisiä kuormakärryjään Pietariin. Siellä on Karjalaisten alinomainen markkinatori. Siellä ansaitsee hän rahaa, vieläpä pienillä kivilläkin, ja helposti, kuin raha on tullut, se taas meneekin. Sillä Karjalaiset ovat iloista ja aulia väkeä, joka mielellään itse elää hyvästi ja mielellään tarjoaa sekä antaa toisellekin. ”Kun leipä on kaikki, syödään vehnäistä”. Etelä-Karjalassa leipoo emäntä joka päivä lämmintä leipää, mutta köyhässä pohjais-Karjalassa kelpaa kovakin leipä, johonka katovuosina täytyy sekoittaa petäjäisjauhoja.

Karjalainen on juurikuin päivänpuoli Suomen kansasta: avomielinen, kohtelias, vilkas ja kevytmielinen, helposti ohjattava ja helposti eksytetty, herkkäuskoinen kuin lapsi, ei kuitenkaan ilman Suomalaisen itsepintaisuutta, mutta herkäs oppimaan ja varustettu lahjoilla, jotka ainoastaan tarvitsevat hyvää kasvatusta, joka asettaisi hänet kansansa parhaiden sekaan.

Haettu osoitteesta http://fi.wikisource.org/wiki/Maamme_kirja:_83._Karjalaisista


Savolaisista:


Savolaiset ovat samaa kansakuntaa kuin Karjalaisetkin, mutta ovat aikaisemmin asettauneet asumaan Saiman vesien luokse ja täten tulleet erilaisiksi tavoilleen ja luonteelleen. Mutta kun Karjalaiset ovat kärsineet paljon rasitusta suurien hovien herroilta ja ovat tulleet siitä välistä liian nöyriksi, ovat Savolaiset pääsneet varakkaammiksi, enemmän omavaltaisiksi, saaneet itseluottamusta, joka välistä tekee heidät pöyhkeöiksi, joka kuitenkaan ei ole ilman arvoisuutta. Savolainen niinkuin tiedonhaluinen ja hyväpäinen kuuluu enemmän sivistyneiden joukkoon maakansassa; hänen itäsuomalainen kielimurteensa on levennyt aina Lappeenrannasta likelle Kajaania. Varakkaimmissa pitäjissä Kuopion ympärillä osoittavat yltäkylläisyyttä hopea, silkki, ryydit, viinit, sikarrit, joita ei niin muualla tavata Suomen talonpojan tuvassa. Vanhat tavat ovat näissä tienoissa paljo muuttuneet, siitä asti kuin höyryalukset alkoivat savuta kaikilla vesillä, ja uusi aika on tuonut muassaan pahaakin hyvän kanssa. Kaukaisimmissa osissa Savonmaata asuu yksinkertaisempaa kansaa yksinäisissä taloissa kaskimäkien välissä.

Savolainen on ymmärtävämpi ja omaa etuansa enemmän katsova mies, kuin hyväntahtoinen Karjalainen. Hänen kauppansa onnistuu tavallisesti paremmin, ja hän nauraa naapurilleen, jotka päivässä syövät enemmän, kuin he ovat vuodessa ansainneet.

Paitsi kasken viljelystä ja metsän hakkuuta käyttävät Savolaiset enimmän aikansa hevoisten ja karjan hoitoon. Heidän hevosensa ovat parhaimpia juoksijoita maassa; heidän lehmänsä antavat heille niin paljon voita, että he vievät sitä monta tuhatta leiviskää vuodessa ulos. Siksi panemme tähän kuvan ahkerasta Savon neidosta, joka kirnuaa voita. Hän on ujo näyttämään itseään yksinkertaisessa työpuvussaan, juurikuin hän tahtoisi sanoa meille: minä en ole niin köyhä, kuin tässä näyn, minulla on monta kauniimpata sunnuntaihametta, huivia ja vyöliinaa tallessa aitassamme. Me vastaamme hänelle: elä huolehdi puvustasi, siinä ahkerassa työssäsi vanhan voikirnun ääressä! Yksinkertaisuus ja ahkeruus ovat sinun parhaimmat kaunistuksesi; ainoastaan työ tekee meidät kaikki rikkaiksi, ainoastaan jumalanpelko, kainous ja hiljaiset, kodilliset hyvät avut tekevät Suomen neidon kotinsa aarteeksi ja synnyinmaansa arvolliseksi tyttäreksi.

Haettu osoitteesta http://fi.wikisource.org/wiki/Maamme_kirja:_84._Savolaisista

[The Ripper]

Hämäläisistä:


Kaikki lauhkeus, selvyys ja vilpittömyys, jota mahdollisesti voidaan havaita Suomen luonteessa, on perintöä Karjalaisista; kaikki yksivakaisuus, hiljaisuus ja jurous kansassamme on erinomaittain Hämäläisiltä perittyä. On se varsin kummallista, että Jumala on pannut nämät kaksi erilaista kansakuntaa niin likitysten toisiaan, että toinen täyttäisi toisensa vajavuutta. Ja jos Jumala ei olisi asettanut virkeäluontoisempia ja huikentelevaisempia Karjalaisia itään Wenäjätä vastaan, kun hän asetti jurot ja jäykät Hämäläiset länteen Ruotsia vastaan, niin olisi totisesti nyt paljo maassamme toisin.

Hämäläinen on enemmän roteva, kankea ja hartiakas, enemmän kestävä, juro ja jäykkä, kuin hänen veljensä Karjalainen. Hänellä on suorempi tukka, usein ruskea, välistä pellavan karvainen; silmät ovat pienet ja harmaat tahi vaalean siniset; muoto on leveämpi, iho harmaampi, näkö tylympi. Hämäläinen on myös enemmän hiljainen ja vakaamielinen mies, pitkälle ajatteleva ja itsepintainen, hidas vihastumaan ja hidas suomaan anteeksi. Hänen uppiniskaisessa luonnossaan on paljo uskollisuutta, paljo auttavaisuutta, paljo kärsivällisyyttä. Hän ottaa hyvin ja pahan päivän vastaan samalla järkähtämättömällä mielellä.

Hämäläinen on oikea kivien vääntäjä, joka on hakannut puumerkkinsä useaan kansassamme, Kestävämpää miestä ei ole helppo löytää, kun hän on kerran ryhtynyt johonkin, eikä hitaampaakaan, kun hänen päähänsä on pistänyt olla mitään tekemättä. Jos ei hänellä olekaan mitään sitä vastaan että elää hyvästi pidoissa, tahi sunnuntaina ajaa komeasti kansansa seassa. Kesän aikana, vaatetettuna karkeaan mekkoonsa ollessaan ulkona työssä päivän koitosta myöhäiseen iltaan asti, tyytyy hän puolikypseen talkkunaansa keitetyistä ohra- ja kauta-jauhoista, joita hän sekoittaa maitoon tuohisessa. Hän asuu yhdessä suurissa kylissä, aina siitä asti, kun hänen täytyi varjella itseään vihollisten rynnistyksiä vastaan, ja on niin huolellinen pellostaan, että hän panee tunkion keskelle kartanoansa. Hän pitää hyödyllistä ja kaunista samana asiana, ja vaikka hän ei pidä lauluja ja lystillisen viulun soittoa pahana, ei ole kuitenkaan luonti tehnyt häntä laulajaksi eikä viulun soittajaksi. Samoin ovat hänestä mieluisia sadutkin ja sananlaskut, joita muut kertovat, mutta itse on hän unhottanut useimmat, joita hänen isänsä on kertonut. Hän itse on kuin vanha satu: sellainen hän nyt on, sellainen on hän ollut monta sataa vuotta.

Se on lisättävä, että se oikea vanha Hämeen luonto on nykyään jälellä ainoastaan Hämeen sisällä ja pohjaisissa osissa. Etempänä lännessä ja etelässä päin on Hämäläiskansa tullut vilkkaammaksi ja toimeliaammaksi sekä taipuvammaksi uuden ajan ja naapuriensa vaikutuksiin. Etelä-Hämeessä, pohjais-Uudessa-maassa ja Satakunnan sisällä tunnetaan vielä jotakin kansan sukuperästä; mutta Varsinais-Suomessa, länsi-rannikolla ja etelä-Pohjanmaalla on Hämäläinen niin uudestaan muodostunut, ettei hänessä ole paljoa muuta jälillä alkuluonteestaan, kuin yleiset merkit, jotka hän on painanut kansaansa.

Kuva osoittaa hämäläisen neidon Akaan pitäjästä. Hän seisoo tässä niinkuin Savonkin neito yksinkertaisessa joka-aikaisessa puvussaan kaitaisine hameineen, pitkine vyöliinoineen ja vaaleapohjaisine, veheriärantuisine pumpulihuivineen. Hän harjaa pellaviaan, kummeksien katsoessaan kaikkia vieraita, jotka tässä katselevat häntä. Hänellä ei ole aikaa keskeyttää työtään; pellavamaa on hänen peltonsa ja niittynsä, ja talvella lähetetään monta kaunista kellahtavata pellava-leiviskätä Tampereelle, siellä suuressa tehtaassa kehrättäväksi ja kudottavaksi.


As for why people hate Turku, and the dialect in particular, I've never found any rational explanation. May be Eldis can help out? :confused:

[Osweo]

Here's a good stupid question;
Could you post up a good quality large version of the linguistic map in the group logo? :p

[The Ripper]

Here's a good stupid question;
Could you post up a good quality large version of the linguistic map in the group logo? :p

http://www.finsk.no/filer/image/10karelen/1006spraakkart.gif

This one is readable. :)

[The Ripper]

Here is a map of the Karelian dialects:

http://kaino.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk129/karjala_kartta.shtml