Eldritch
10-31-2010, 06:54 PM
Melkein 20 vuotta Viron itsenäistymisen jälkeen venäläiset eivät pysty vieläkään hyväksymään etuoikeuksiensa menettämistä.
http://www.hs.fi/kuvat/iso_webkuva/vertical/1135261279256
Virossa vietettiin 22. syyskuuta vastarinnan päivää. Tuona päivänä virolaiset muistavat maan väliaikaishallitusta ja tilannetta, jossa poliitikot ja sotilaat yrittivät vuoden 1944 syyskuussa palauttaa Viron itsenäisyyden, kun Saksan armeija perääntyi ja bolsevikit tunkeutuivat alueelle.
Juhlapäivänä opiskelijat kokoontuivat Tallinnan Vapaudenaukiolle. Puhujakorokkeelle nousivat presidentti Toomas Hendrik Ilves ja Viron parlamentin puhemies Ene Ergma.
Samana päivänä Viron venäläiset kokoontuivat Venäjän Viron-suurlähettilään Juri Merzljakovin johdolla Siselinnan sotilashautausmaalle laskemaan seppeleen ja kukkia Pronssisoturi-patsaan juurelle. Juhlinnan aiheena oli Tallinnan vapauttaminen syyskuussa 1944.
Tuskin mikään kuvaa paremmin virolaisten ja Viron venäläisten välistä asetelmaa.
Virolaisten ja venäläisten käsitys historiasta on täysin erilainen. Juopaa syventää se tosiasia, ettei Viron ja muun Baltian erkanemisessa Neuvostoliitosta elokuussa 1991 ollut kyse itsenäisyysjulistuksesta vaan itsenäisyyden palauttamisesta. Juridisesti katsottuna Viro jatkoi siitä, mihin sen kehitys oli katkennut väkivaltaisesti vuonna 1940.
Miehityksen aikana Viroon muuttaneille tilanne merkitsi automaattisesti kansalaisuuden ja siihenastisten etuoikeuksien kumoamista. Uusi kielilaki muutti maan viralliseksi kieleksi viron, joka syrjäytti hallinnossa venäjän.
Taustoja tuntemattomien voi olla hankalaa ymmärtää, miksi Viro reagoi miehityksen päätyttyä tilanteeseen niin radikaalisti. Kieliasiaa pidetään usein pikkumaisena kostona miehitysajan koettelemuksista. Todellisuudessa siitä ei ole millään lailla kyse.
Miehitys muutti Viron etnistä jakaumaa rajusti: virolaisia oli enää 67 prosenttia maan väestöstä. Niin sanottu kansalaisuuden nollavaihtoehto olisi antanut kaikille Virossa vuonna 1991 asuneille mahdollisuuden saada Viron kansalaisuus ilman mitään ehtoja, kuten viron kielen osaamista.
Tämän vaihtoehdon hylkääminen ja venäjän syrjäyttäminen hallintokielen paikalta olivat ainoa keino taata nopeat uudistukset, joilla Virosta haluttiin tehdä EU- ja Nato-maa eikä Venäjän alusmaa.
Vaikka uusi itsenäisyys saatiin verettömästi, ilmassa leijui jatkuvasti virolaisten ja venäläisten välisten konfliktien ja verilöylyn uhka.
Virolaiset pelkäsivät hyvästä syystä, että imperialistismielisen vähemmistön osallistuminen päätöksentekoon johtaisi jarrutuspolitiikkaan, joka veisi Viron vastaavaan pysähtyneisyyden tilaan kuin esimerkiksi Moldovasta eroon pyrkivässä Transnistriassa.
Kaikki hallitukset ovat kuitenkin itsenäisyyden alusta lähtien pohtineet venäläisvähemmistön asemaa aktiivisesti. Ensin ratkaistiin kansalaisuuskysymys: venäläisille annettiin mahdollisuus valita joko Viron tai Venäjän kansalaisuus tai ei kansalaisuutta lainkaan.
Valtio järjesti laajalti viron kielen kursseja ja tarjosi näin kaikille Viron kansalaisuuden valitseville tilaisuuden saavuttaa vaadittava kielitaito. Viron opetuksen tasoa venäjänkielisissä kouluissa parannettiin.
Nykyisin noin seitsemällä prosentilla Viron asukkaista ei edelleenkään ole minkään maan kansalaisuutta. Viron venäläisten nuori polvi puhuu viroa enemmän tai vähemmän tyydyttävästi, mutta etninen vastakkainasettelu ei silti ole kadonnut.
Suurin syy on, että venäläiset ovat tottuneet pitämään itseään herroina. Heidän on kovin vaikeaa hyväksyä runsaiden etuoikeuksiensa menettämistä. Etuoikeuksiin kuuluivat esimerkiksi paremmat palkat Moskovan hallinnoimissa tehtaissa ja asunnon saaminen uusilta asuinalueilta jonon ohi.
Yhtä olennaista on, että valtaosa Viron venäläisistä elää henkisesti yhä Venäjällä. He katsovat ja kuuntelevat vain venäläisiä tv- ja radiokanavia sekä lukevat Venäjällä julkaistuja lehtiä ja kirjoja, erityisesti suurvaltanäkökulmasta kirjoitettuja historiateoksia.
Tutkimusten mukaan vain harvat Viron venäläiset seuraavat paikallista venäjänkielistä tv:tä ja radiota. Kremlin syöttämä propaganda vahvistaa ihmisten mielissä myyttiä venäläisistä toisen maailmansodan vapauttajina ja Baltiasta ikivanhana venäläisalueena, jonka erillisyys äiti Venäjästä on poikkeustilanne.
Ulkomaat ja Viron vasemmistoliberaalit kysyvät usein, mitä Viro tekee parantaakseen venäläisvähemmistön asemaa. Mielestäni kaikki maan hallitukset ovat suhtautuneet asiaan huomattavan aktiivisesti ja ottavat ulkopuolisten neuvoja vastaan turhankin innokkaasti.
Asian ydin ei valitettavasti ole se, mitä virolaiset voivat tehdä venäläisten eteen. Kyse on pikemminkin siitä, mitä nämä voivat tehdä itse.
Niin kauan kuin venäläisvähemmistö pitää yllä herruusajattelua, kieltäytyy puhumasta paikallista kieltä, vaatii Viron itsenäisyyden kumoamista ja levittää internetissä kansallisvihaa virolaisia vastaan, sen asemaa ei voida parhainkaan aikomuksin kohentaa.
Virolaiset eivät kuitenkaan voi takoa tätä venäläisten päähän. Venäläisten täytyy itse käsittää se jonain päivänä.
Lähde. (http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Viron+ven%C3%A4l%C3%A4isill%C3%A4+on+paha+asenneon gelma/1135261279258)
Olipa outo tunne lukea Pravdan sivuilta jonkinlaisten älyllisten prosessien lopputuotetta. Tosin Pacman päästettäneen vastapalloon pian.
http://www.hs.fi/kuvat/iso_webkuva/vertical/1135261279256
Virossa vietettiin 22. syyskuuta vastarinnan päivää. Tuona päivänä virolaiset muistavat maan väliaikaishallitusta ja tilannetta, jossa poliitikot ja sotilaat yrittivät vuoden 1944 syyskuussa palauttaa Viron itsenäisyyden, kun Saksan armeija perääntyi ja bolsevikit tunkeutuivat alueelle.
Juhlapäivänä opiskelijat kokoontuivat Tallinnan Vapaudenaukiolle. Puhujakorokkeelle nousivat presidentti Toomas Hendrik Ilves ja Viron parlamentin puhemies Ene Ergma.
Samana päivänä Viron venäläiset kokoontuivat Venäjän Viron-suurlähettilään Juri Merzljakovin johdolla Siselinnan sotilashautausmaalle laskemaan seppeleen ja kukkia Pronssisoturi-patsaan juurelle. Juhlinnan aiheena oli Tallinnan vapauttaminen syyskuussa 1944.
Tuskin mikään kuvaa paremmin virolaisten ja Viron venäläisten välistä asetelmaa.
Virolaisten ja venäläisten käsitys historiasta on täysin erilainen. Juopaa syventää se tosiasia, ettei Viron ja muun Baltian erkanemisessa Neuvostoliitosta elokuussa 1991 ollut kyse itsenäisyysjulistuksesta vaan itsenäisyyden palauttamisesta. Juridisesti katsottuna Viro jatkoi siitä, mihin sen kehitys oli katkennut väkivaltaisesti vuonna 1940.
Miehityksen aikana Viroon muuttaneille tilanne merkitsi automaattisesti kansalaisuuden ja siihenastisten etuoikeuksien kumoamista. Uusi kielilaki muutti maan viralliseksi kieleksi viron, joka syrjäytti hallinnossa venäjän.
Taustoja tuntemattomien voi olla hankalaa ymmärtää, miksi Viro reagoi miehityksen päätyttyä tilanteeseen niin radikaalisti. Kieliasiaa pidetään usein pikkumaisena kostona miehitysajan koettelemuksista. Todellisuudessa siitä ei ole millään lailla kyse.
Miehitys muutti Viron etnistä jakaumaa rajusti: virolaisia oli enää 67 prosenttia maan väestöstä. Niin sanottu kansalaisuuden nollavaihtoehto olisi antanut kaikille Virossa vuonna 1991 asuneille mahdollisuuden saada Viron kansalaisuus ilman mitään ehtoja, kuten viron kielen osaamista.
Tämän vaihtoehdon hylkääminen ja venäjän syrjäyttäminen hallintokielen paikalta olivat ainoa keino taata nopeat uudistukset, joilla Virosta haluttiin tehdä EU- ja Nato-maa eikä Venäjän alusmaa.
Vaikka uusi itsenäisyys saatiin verettömästi, ilmassa leijui jatkuvasti virolaisten ja venäläisten välisten konfliktien ja verilöylyn uhka.
Virolaiset pelkäsivät hyvästä syystä, että imperialistismielisen vähemmistön osallistuminen päätöksentekoon johtaisi jarrutuspolitiikkaan, joka veisi Viron vastaavaan pysähtyneisyyden tilaan kuin esimerkiksi Moldovasta eroon pyrkivässä Transnistriassa.
Kaikki hallitukset ovat kuitenkin itsenäisyyden alusta lähtien pohtineet venäläisvähemmistön asemaa aktiivisesti. Ensin ratkaistiin kansalaisuuskysymys: venäläisille annettiin mahdollisuus valita joko Viron tai Venäjän kansalaisuus tai ei kansalaisuutta lainkaan.
Valtio järjesti laajalti viron kielen kursseja ja tarjosi näin kaikille Viron kansalaisuuden valitseville tilaisuuden saavuttaa vaadittava kielitaito. Viron opetuksen tasoa venäjänkielisissä kouluissa parannettiin.
Nykyisin noin seitsemällä prosentilla Viron asukkaista ei edelleenkään ole minkään maan kansalaisuutta. Viron venäläisten nuori polvi puhuu viroa enemmän tai vähemmän tyydyttävästi, mutta etninen vastakkainasettelu ei silti ole kadonnut.
Suurin syy on, että venäläiset ovat tottuneet pitämään itseään herroina. Heidän on kovin vaikeaa hyväksyä runsaiden etuoikeuksiensa menettämistä. Etuoikeuksiin kuuluivat esimerkiksi paremmat palkat Moskovan hallinnoimissa tehtaissa ja asunnon saaminen uusilta asuinalueilta jonon ohi.
Yhtä olennaista on, että valtaosa Viron venäläisistä elää henkisesti yhä Venäjällä. He katsovat ja kuuntelevat vain venäläisiä tv- ja radiokanavia sekä lukevat Venäjällä julkaistuja lehtiä ja kirjoja, erityisesti suurvaltanäkökulmasta kirjoitettuja historiateoksia.
Tutkimusten mukaan vain harvat Viron venäläiset seuraavat paikallista venäjänkielistä tv:tä ja radiota. Kremlin syöttämä propaganda vahvistaa ihmisten mielissä myyttiä venäläisistä toisen maailmansodan vapauttajina ja Baltiasta ikivanhana venäläisalueena, jonka erillisyys äiti Venäjästä on poikkeustilanne.
Ulkomaat ja Viron vasemmistoliberaalit kysyvät usein, mitä Viro tekee parantaakseen venäläisvähemmistön asemaa. Mielestäni kaikki maan hallitukset ovat suhtautuneet asiaan huomattavan aktiivisesti ja ottavat ulkopuolisten neuvoja vastaan turhankin innokkaasti.
Asian ydin ei valitettavasti ole se, mitä virolaiset voivat tehdä venäläisten eteen. Kyse on pikemminkin siitä, mitä nämä voivat tehdä itse.
Niin kauan kuin venäläisvähemmistö pitää yllä herruusajattelua, kieltäytyy puhumasta paikallista kieltä, vaatii Viron itsenäisyyden kumoamista ja levittää internetissä kansallisvihaa virolaisia vastaan, sen asemaa ei voida parhainkaan aikomuksin kohentaa.
Virolaiset eivät kuitenkaan voi takoa tätä venäläisten päähän. Venäläisten täytyy itse käsittää se jonain päivänä.
Lähde. (http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Viron+ven%C3%A4l%C3%A4isill%C3%A4+on+paha+asenneon gelma/1135261279258)
Olipa outo tunne lukea Pravdan sivuilta jonkinlaisten älyllisten prosessien lopputuotetta. Tosin Pacman päästettäneen vastapalloon pian.