The Ripper
07-07-2011, 08:39 PM
Joku ahkera hompanssi oli laittanut tämän hommaan. Itse en jaksanut näpytellä paperilta näytölle. :D
Euro – erään utopian kuolema
"Nyt toteutuu se riski, jonka rahaliittoa ajaneet poliitikot ottivat 1990-luvulla, kun he sulkivat silmänsä kaikilta niiltä ongelmilta, jotka sisältyivät valuuttaunioniin ilman talousunionia."
Leif Salmén
Runsas vuosi sitten EU:n komissio, EKP ja kaikki johtavat europoliitikot vakuuttivat meille, että 110 miljardin euron lainapaketti Kreikalle palauttaa rauhan Euroopan finanssimarkkinoille ja että maa selviää velkakriisistään. Uusia lainoja ei tämän jälkeen tarvita. Samaa toisti Jyrki Katainen, joka vakuutti ja vannoi, että pensaspalo ei leviä metsäpaloksi ja että nyt on otettu niskalenkki markkinavoimista.
Kun ensin Irlanti ja sitten Portugali romahtivat, toistettiin samaa loitsua. Eurojärjestelmää hallinnoivien poliitikkojen ja heidän "talousasiantuntijoidensa" arviot tilanteesta ja toimenpiteet sen korjaamiseksi olivat kuitenkin pelkkää harhaa.
Nämä johtajat ovat osoittautuneet epäpäteviksi. Heihin ei voi luottaa. Vuodessa eurokriisi on pahentunut, syventynyt ja laajentunut.
Viimeaikaiset tapahtumat velkamarkkinoilla kertovat, että entistä karmeampaa on luvassa. Kriisimaiden, myös Belgian ja Italian velkapapereiden korot ovat nousseet. Kreikan kymmenen vuoden velkakirjoista on vaadittu jo melkein 17 prosentin korkoa. Samalla Kreikan lainaohjelman ehtojen täyttäminen – yksityistäminen ja kansallisomaisuuden myynti, veronkorotukset ja sosiaaliturvan leikkaukset – ajaa maan talouden syvään lamaan, josta sen on mahdoton toipua, sillä talouden supistuessa velan suhteellinen osuus BKT:sta kasvaa. Eurojohtajat, talouskomissaari Olli Rehn etunenässä, vaativat lisää samaa: politiikka on epäonnistunut, siis jatkakaamme sitä!
Kreikan ongelmaa on yritetty hoitaa maksuvalmiuskriisinä sen sijaan, että jo vuosi sitten olisi katsottu totuutta silmiin ja toimittu tosiasioiden pohjalta. Maa oli jo silloin vararikossa. Laskun komission, EKP:n ja varsinkin luotottajamaiden poliitikkojen pahoista virhearvioista ja erehdyksistä maksavat EU:n ja rankimmin tietysti Kreikan kansalaiset. Luotottajamaiden veronmaksajien hyvää rahaa heitetään huonon perään ja kreikkalaiset ajetaan sosiaaliseen hätätilaan. Samalla EKP:sta on tullut maanosan suurin roskapankki.
Hallitun velkasaneerauksen lykkääminen lisää tulevia luottotappioita, vaikeuttaa koko prosessia eikä silti auta Kreikkaa jaloilleen. Jotta maa selviäisi veloistaan, sen olisi vuosikymmenten ajan ylläpidettävä viiden prosentin vuotuista budjettiylijäämää. Sellaiseen temppuun ei pysty edes paroni von Münchhausen.
Kohta Kreikalla on pääosin vain julkisia luotottajia. Melkein kaikki yksityiset riskit on sosialisoitu. Tämä koskee käytännössä myös viime päivinä esillä ollutta yksityisten sijoittajien lainaohjelmaa, sillä siihen sisältyy, ainakin uutistoimisto Bloombergin tietojen mukaan, loputon julkinen takuu ja keinottelijoille myönnettävä "hyvitys", mikäli Kreikan talous vihdoin saadaan kasvuun.
Prosessi piirtää karmean kuvan johtavien europoliitikkojen pelkuruudesta, epäpätevyydestä ja harkintakyvyn puutteesta. Syvälle piintynyt ryhmäajattelu ja epä-älyllinen ongelmien kieltäminen ovat estäneet euroeliittiä näkemästä, että kriisi on ilmentymä euron valuviasta, koko järjestelmän toimimattomuudesta.
Nyt toteutuu se riski, jonka rahaliittoa ajaneet poliitikot ottivat 1990-luvulla, kun he sulkivat silmänsä kaikilta niiltä ongelmilta, jotka sisältyivät valuuttaunioniin ilman talousunionia. Euro oli alusta alkaen poliittinen projekti, uhkarohkea ja utooppinen ja siksi yhtä vaarallinen kuin huonosti ajateltu. Sen nykyinen kriisivaihe ratkaistaan myös ja nimenomaan poliittisesti.
Eliitti haluaa paeta ikävää kriisiä kohti liittovaltiota. Sellaisella ei ole meidän Euroopan kansalaisten silmissä minkäänlaista legitimiteettiä. Sellaisen toteuttaminen – verotusoikeuksineen, lainsäädäntöineen ja sanktioineen – tulee kohtaamaan eurooppalaisten vastarinnan, johon verrattuna Madridin ja Ateenan protestit ovat kilttejä lastenkutsuja.
Helsinki
Go Lefa!
Euro – erään utopian kuolema
"Nyt toteutuu se riski, jonka rahaliittoa ajaneet poliitikot ottivat 1990-luvulla, kun he sulkivat silmänsä kaikilta niiltä ongelmilta, jotka sisältyivät valuuttaunioniin ilman talousunionia."
Leif Salmén
Runsas vuosi sitten EU:n komissio, EKP ja kaikki johtavat europoliitikot vakuuttivat meille, että 110 miljardin euron lainapaketti Kreikalle palauttaa rauhan Euroopan finanssimarkkinoille ja että maa selviää velkakriisistään. Uusia lainoja ei tämän jälkeen tarvita. Samaa toisti Jyrki Katainen, joka vakuutti ja vannoi, että pensaspalo ei leviä metsäpaloksi ja että nyt on otettu niskalenkki markkinavoimista.
Kun ensin Irlanti ja sitten Portugali romahtivat, toistettiin samaa loitsua. Eurojärjestelmää hallinnoivien poliitikkojen ja heidän "talousasiantuntijoidensa" arviot tilanteesta ja toimenpiteet sen korjaamiseksi olivat kuitenkin pelkkää harhaa.
Nämä johtajat ovat osoittautuneet epäpäteviksi. Heihin ei voi luottaa. Vuodessa eurokriisi on pahentunut, syventynyt ja laajentunut.
Viimeaikaiset tapahtumat velkamarkkinoilla kertovat, että entistä karmeampaa on luvassa. Kriisimaiden, myös Belgian ja Italian velkapapereiden korot ovat nousseet. Kreikan kymmenen vuoden velkakirjoista on vaadittu jo melkein 17 prosentin korkoa. Samalla Kreikan lainaohjelman ehtojen täyttäminen – yksityistäminen ja kansallisomaisuuden myynti, veronkorotukset ja sosiaaliturvan leikkaukset – ajaa maan talouden syvään lamaan, josta sen on mahdoton toipua, sillä talouden supistuessa velan suhteellinen osuus BKT:sta kasvaa. Eurojohtajat, talouskomissaari Olli Rehn etunenässä, vaativat lisää samaa: politiikka on epäonnistunut, siis jatkakaamme sitä!
Kreikan ongelmaa on yritetty hoitaa maksuvalmiuskriisinä sen sijaan, että jo vuosi sitten olisi katsottu totuutta silmiin ja toimittu tosiasioiden pohjalta. Maa oli jo silloin vararikossa. Laskun komission, EKP:n ja varsinkin luotottajamaiden poliitikkojen pahoista virhearvioista ja erehdyksistä maksavat EU:n ja rankimmin tietysti Kreikan kansalaiset. Luotottajamaiden veronmaksajien hyvää rahaa heitetään huonon perään ja kreikkalaiset ajetaan sosiaaliseen hätätilaan. Samalla EKP:sta on tullut maanosan suurin roskapankki.
Hallitun velkasaneerauksen lykkääminen lisää tulevia luottotappioita, vaikeuttaa koko prosessia eikä silti auta Kreikkaa jaloilleen. Jotta maa selviäisi veloistaan, sen olisi vuosikymmenten ajan ylläpidettävä viiden prosentin vuotuista budjettiylijäämää. Sellaiseen temppuun ei pysty edes paroni von Münchhausen.
Kohta Kreikalla on pääosin vain julkisia luotottajia. Melkein kaikki yksityiset riskit on sosialisoitu. Tämä koskee käytännössä myös viime päivinä esillä ollutta yksityisten sijoittajien lainaohjelmaa, sillä siihen sisältyy, ainakin uutistoimisto Bloombergin tietojen mukaan, loputon julkinen takuu ja keinottelijoille myönnettävä "hyvitys", mikäli Kreikan talous vihdoin saadaan kasvuun.
Prosessi piirtää karmean kuvan johtavien europoliitikkojen pelkuruudesta, epäpätevyydestä ja harkintakyvyn puutteesta. Syvälle piintynyt ryhmäajattelu ja epä-älyllinen ongelmien kieltäminen ovat estäneet euroeliittiä näkemästä, että kriisi on ilmentymä euron valuviasta, koko järjestelmän toimimattomuudesta.
Nyt toteutuu se riski, jonka rahaliittoa ajaneet poliitikot ottivat 1990-luvulla, kun he sulkivat silmänsä kaikilta niiltä ongelmilta, jotka sisältyivät valuuttaunioniin ilman talousunionia. Euro oli alusta alkaen poliittinen projekti, uhkarohkea ja utooppinen ja siksi yhtä vaarallinen kuin huonosti ajateltu. Sen nykyinen kriisivaihe ratkaistaan myös ja nimenomaan poliittisesti.
Eliitti haluaa paeta ikävää kriisiä kohti liittovaltiota. Sellaisella ei ole meidän Euroopan kansalaisten silmissä minkäänlaista legitimiteettiä. Sellaisen toteuttaminen – verotusoikeuksineen, lainsäädäntöineen ja sanktioineen – tulee kohtaamaan eurooppalaisten vastarinnan, johon verrattuna Madridin ja Ateenan protestit ovat kilttejä lastenkutsuja.
Helsinki
Go Lefa!