The Ripper
07-31-2011, 11:51 AM
http://kirjat.finlit.fi/kuvat/951-746-768-0.jpg
Pekko
Setukaiseepos
Toimittanut Seppo Suhonen
Pekko-eepos kertoo Viron kaakkoiskulmalla asuvien setukaisten jumalasta Pekosta. Pekko (viroksi Peko) oli hedelmällisyyden jumala, joka tekee ihmeitä nuijallaan. Eepoksen laulaja Anne Vabarna esittää salaperäisen jumalan myös inhimillisenä olentona ja sotasankarina. Pekolla on vanhemmat, vaimo Nabra, pojat Merosk ja Jorosk, Meroskin vaimo Anne, ja hänellä on myös kodinhoitajia Nabran jouduttua vangiksi sodassa.
Pekon elämänvaiheissa ovat tiiviisti mukana Jeesus ja Maria, kun eepoksen laulaja oli muiden setukaisten tavoin harras ortodoksi. Jeesus
kruunaa Pekon pellonkuninkaaksi ja setukaisten kuninkaaksi. Hänen muistokseen rakennetaan Petserin luostari.
Eepoksen lopussa on epilogi, jossa kerrotaan Jeesuksen opetuksista, orpotytöstä Lukosta, setukaisten entisestä elämästä ja heidän vaelluksestaan Siperiaan vuosina 1890 – 1914. Siperiaan he lähtivät parempien viljelysmaiden houkuttelemina.
"Peko" on setu rahvalaulik Anne Vabarna loodud eepos, mille ta lõi Paulopriit Voolaise (1899–1985) etteantud kondikava järgi. Et Anne ise oli kirjaoskamatu, pani dikteeritud värsid paberile lauluema 19-aastane poeg Ivo (Jaan).
Eepos algab peategelase Pekolasõ sünniga, mille juures on abistajateks ka Jumal ning Maarja. Kangelane sirgub ruttu tugevaks ja võtab naiseks Ilmaneiu Nabra. Pekol kasvab kaks poega: julge Jorosk ja kandlemängija Merosk. Pärast Pekolasõ vanemate surma tungivad maale vaenlased. Peko võitleb vaenlastega üksinda, kasutades kiiora ja mõõka. Peko ajab vaenlased pakku, kuid vaenlased tabavad ta lõpuks une pealt ja võtavad vangi. Kodus ootavad Nabra, Jorosk ja Merost lähevad Pekot otsima. Nabra ja Jorosk leiavad märkide järgi Peko asukoha ning koos tahetakse põgeneda, kuid Jorosk komistab põgenemisel ning tapetakse, Nabra võetakse vangi. Pekolanõ jutustab Meroskile juhtunust. Tuleb Essu, kes kroonib Peko Setumaa kuningaks ja nurmejumalaks. Peko jääb oma koopasse valitsema ja puhastab erilise mõõga abil metsad karudest ning põtradest. Tema poeg Merosk kosib Essu näitsiku Anne. Kui Peko vanaks jääb, laseb ta seppadel oma küljeluust mõõdu võtta ja valmistada sama suure rauast küljeluu, et see tulevastele põlvedele enda meenutamiseks jätta. Peko jääb koopasse igavesele unele. Koopa kohale ehitatakse klooster.
Setonian folksinger Anne Vabarna has created the epic "Songs of Peko" where Peko is depicted as a Setonian hero. Peko is in eternal sleep in the cave. When someone calls his name, he brings the rain to the fields. If people of his kin remember his advice and work hard, Peko sends them abundant crops. Peko is praised as a warrior who frees the country, as a hunter who gives bear skins to villagers and as a host of wedding feasts. He ploughs the field with a wooden plough and protects the people against evil spirits who make people to drink too much. Pekos' spirit can also fly around as a butterfly.
The supposed grave of Peko is under an old oak tree near the Pskovo-Pechersky Monastery.
He also appears in a song of Korpiklaani, a Finnish folk-metal group. The song is called "Pellonpekko".
Peko/Pekko in Finnic mythology- Wikipedia (http://en.wikipedia.org/wiki/Peko)
Pekko
Setukaiseepos
Toimittanut Seppo Suhonen
Pekko-eepos kertoo Viron kaakkoiskulmalla asuvien setukaisten jumalasta Pekosta. Pekko (viroksi Peko) oli hedelmällisyyden jumala, joka tekee ihmeitä nuijallaan. Eepoksen laulaja Anne Vabarna esittää salaperäisen jumalan myös inhimillisenä olentona ja sotasankarina. Pekolla on vanhemmat, vaimo Nabra, pojat Merosk ja Jorosk, Meroskin vaimo Anne, ja hänellä on myös kodinhoitajia Nabran jouduttua vangiksi sodassa.
Pekon elämänvaiheissa ovat tiiviisti mukana Jeesus ja Maria, kun eepoksen laulaja oli muiden setukaisten tavoin harras ortodoksi. Jeesus
kruunaa Pekon pellonkuninkaaksi ja setukaisten kuninkaaksi. Hänen muistokseen rakennetaan Petserin luostari.
Eepoksen lopussa on epilogi, jossa kerrotaan Jeesuksen opetuksista, orpotytöstä Lukosta, setukaisten entisestä elämästä ja heidän vaelluksestaan Siperiaan vuosina 1890 – 1914. Siperiaan he lähtivät parempien viljelysmaiden houkuttelemina.
"Peko" on setu rahvalaulik Anne Vabarna loodud eepos, mille ta lõi Paulopriit Voolaise (1899–1985) etteantud kondikava järgi. Et Anne ise oli kirjaoskamatu, pani dikteeritud värsid paberile lauluema 19-aastane poeg Ivo (Jaan).
Eepos algab peategelase Pekolasõ sünniga, mille juures on abistajateks ka Jumal ning Maarja. Kangelane sirgub ruttu tugevaks ja võtab naiseks Ilmaneiu Nabra. Pekol kasvab kaks poega: julge Jorosk ja kandlemängija Merosk. Pärast Pekolasõ vanemate surma tungivad maale vaenlased. Peko võitleb vaenlastega üksinda, kasutades kiiora ja mõõka. Peko ajab vaenlased pakku, kuid vaenlased tabavad ta lõpuks une pealt ja võtavad vangi. Kodus ootavad Nabra, Jorosk ja Merost lähevad Pekot otsima. Nabra ja Jorosk leiavad märkide järgi Peko asukoha ning koos tahetakse põgeneda, kuid Jorosk komistab põgenemisel ning tapetakse, Nabra võetakse vangi. Pekolanõ jutustab Meroskile juhtunust. Tuleb Essu, kes kroonib Peko Setumaa kuningaks ja nurmejumalaks. Peko jääb oma koopasse valitsema ja puhastab erilise mõõga abil metsad karudest ning põtradest. Tema poeg Merosk kosib Essu näitsiku Anne. Kui Peko vanaks jääb, laseb ta seppadel oma küljeluust mõõdu võtta ja valmistada sama suure rauast küljeluu, et see tulevastele põlvedele enda meenutamiseks jätta. Peko jääb koopasse igavesele unele. Koopa kohale ehitatakse klooster.
Setonian folksinger Anne Vabarna has created the epic "Songs of Peko" where Peko is depicted as a Setonian hero. Peko is in eternal sleep in the cave. When someone calls his name, he brings the rain to the fields. If people of his kin remember his advice and work hard, Peko sends them abundant crops. Peko is praised as a warrior who frees the country, as a hunter who gives bear skins to villagers and as a host of wedding feasts. He ploughs the field with a wooden plough and protects the people against evil spirits who make people to drink too much. Pekos' spirit can also fly around as a butterfly.
The supposed grave of Peko is under an old oak tree near the Pskovo-Pechersky Monastery.
He also appears in a song of Korpiklaani, a Finnish folk-metal group. The song is called "Pellonpekko".
Peko/Pekko in Finnic mythology- Wikipedia (http://en.wikipedia.org/wiki/Peko)