One Finnish Army veteran less.
My Grandpa slept away yesterday 22.45. One Veteran less. In Winter war he was too young to take part of military operations. He turned grenade sterns in Epilä factory in Tampere. He was awarded the Winter war commemorative medal.
Continuation war begins. At the begin he was stationed in Uhtua/Kalevala(group F) area. He went through the war without any serious injury. After the war he studied and started working for the state. All his career he worked with the same employer. States bred is long but narrow : ) He worked in mapper office. He was also awarded of his civil career.
He was 96 years old and lived a good life. Massive brain bleeding took him. RIP Grandpa. I miss You.
Use google translator:
"Kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuon komentamaan Suomen III Armeijakuntaan kuului jatkosodan alla yksi divisioona, 3.D. Ennen hyökkäyksen alkua divisioona jakoi joukkonsa kahtia: Ryhmä J:n (JR53) ja Ryhmä F:n (pääosa 3.D:sta). Ryhmä J:n tavoitteena oli edetä Kiestingin kautta Vienanmerelle, Ryhmä F:n taas Uhtuan kautta. Alkuvaiheessa suomalaisia oli vastassa neuvostoliittolaisen 54.Divisioonan pääosat.
1. heinäkuuta III Armeijakunta lähti liikkeelle, samalla hetkellä, kun Sallassa myös aloitettiin hyökkäys. Hyökkäys eteni hyvin, sillä vastassa oli vain rajavartiojoukkoja. Neljässä päivässä ryhmät etenivät noin 50 kilometriä. Teiden huonokuntoisuus koetteli huoltoa, ajoittain tiet olivat vain hevospolkuja. Huonojen tieyhteyksien takia myös molemmat osapuolet kärsivät. 9. heinäkuuta Ryhmä F:n hyökkäys pysähtyi Vuonnisenjoen varustettuihin neuvostoasemiin. Asemat saarrettiin ja tuhottiin 14. heinäkuuta mennessä. Taistelu vei kuitenkin toiveet Uhtuan nopeasta valloituksesta. Vuonnisenjoen jälkeen suomalaiset etenivät 10 kilometrin päähän Uhtuasta, jolloin hyökkäys pysähtyi sillä suunnalla ja Ryhmä F ryhmittyi puolustukseen. Ryhmä J:n lohkolla hyökkäys eteni paremmin, tosin neuvostojoukkojen koventaessa vastarintaansa lisävoimien ansiosta. 11. heinäkuuta ryhmän eteneminen pysähtyi Sohjananjoen hyvin varustettujen asemien eteen. Neuvostojoukoilla oli vastassa tasa määrä, JR 242. Ryhmä F:ää vastassa oli kaksi jalkaväkirykmenttiä.
Saksan Norjan armeijan esikunta huomasi suomalaisten nopean etenemisen Sohjanan suunnalla ja ne päättivät lähettää Sallassa epäonnistuneen SS-Divisioona Nordin sinne Ryhmä J:n käyttöön. SS-täydennysten turvin III Armeijakunta aloitti läpimurtohyökkäyksensä Sohjananjoen yli 31. heinäkuuta. 3. elokuuta mennessä läpimurto saatiin ja saksalais-suomalaiset joukot etenivät Sohjanaan ja Kiestinkiin 7. elokuuta. 14. elokuuta Ryhmä J nimettiin Divisioona J:ksi, jonka komentajaksi tuli eversti Väinö Palojärvi. Kiestingin valtaamisen jälkeen hyökkäys jatkui kohti Louhea. Neuvostojoukkojen 88. divisioona saapui JR 242:n avuksi ja divisioonan joukot saarsivat saksalais-suomalaiset joukot 20. elokuuta ns. Kiestingin mottiin. Saksalais-suomalaiset joukot pääsivät ulos motista 2. syyskuuta mennessä, mutta joutuivat jättämään osan raskaasta kalustostaan. Motin takia III Armeijakunta lopetti hyökkäyksensä 14 kilometrin päähän Kiestingin itäpuolelle syyskuun alussa 1941.
Marraskuussa Divisioona J lähti uudestaan hyökkäykseen ilman Päämajan tai Hitlerin lupaa. Alkumenestyksen jälkeen hyökkäys pysähtyi ja joukot vetäytyivät takaisin lähtöasemiinsa."
