Here are more accounts of metsänpeitto and other paranormal experiences in the forest from a Finnish image board. I don't know if some of them are just fictional creepypasta. I added each thread to archive.is.
https://ylilauta.org/paranormaali/104013324:
Olin lähimetsässä koirien kanssa kävelyllä ja tein saman lenkin aina. Metsässä meni polku joka kirjaimellisesti oli lenkki, eli sitä pystyi kulkemaan "loopilla" jos halusi. Tiesin hyvin missä olen silloin ja tiesin että kohta tulee käännös oikealle. Tätä käännöstä ei kuitenkaan koskaan tullut ja metsä alkoi näyttämään oudolta. En tunnistanut yhtä ainutta maamerkkiä vaikka kuljin varmaan 200 metriä (käännös olisi ollut n. 20m päässä alkuperäisestä paikasta) alkoi kuumottamaan ja päätin että fiksuinta kääntyä takaisin. Kävelin pitkän matkaa ennenkuin tulin alkuperäiseen paikkaan takaisin.
Lähdin sitten taas takaisinpäin (outoa paikkaa kohti) ja kas, tuttu käännös tulikin siinä kuin pitikin.
En pysty selittämään tätä millään muulla kuin mystisellä tapahtumalla
---
Harrastan road trippailua ja kerran yhdellä reissulla poikkesin vaan jollekin metsätielle ja lähdin siltä tieltä samoilemaan sinne metsään. Sitten yhdessä vaiheessa alkoi vaan sydän jyskyttämään, korvissa suhisemaan ja koko maisema alkoi näyttää jotenkin utuisen kirkkaalta. Aurinko oli jotenkin väärin tai paistoi vinosta asennosta. About 80 metrin päässä näin jonkin tumman hahmon ja koska olotila oli kuvatun kaltainen, niin en osannut varmasti sanoa, liikkuiko se vai ei. Minulla oli tunne, että jokin tarkkailee minua joka suunnasta. Ajattelin tuolloin, että koska olin nähnyt vissiin karhun jälkiä, niin arvelin että jossain on karhu ja halusin vaan pois. Mukana oli kättä pidempää, mutta en silti tahtonut tappaa karhua vaikka se hyökkäisi kimppuuni, joten menin takaisin sitä kautta mitä tulin.
Jälkeenpäin ajatellen, tuo alue missä tunsin tuon tunteen oli jotenkin täysin eristyksissä muusta ympäristöstä ja sinne tuskin kukaan vaelsi kovin usein. Päädyin sinne ylitettyäni ojan, heinikön, suon ja matalan kuusitiheikön. Ehkä siellä oli jokin villieläin, johon kehoni reagoi alitajuisesti tai sitten se oli tämä kuuluisa metsänpeitto.
---
Tunnen yhden tutun joka oli joutunut metsänpeittoon. Kokenut metsänkulkija ja tuttu paikka. Tapahtuma oli ollut niin radikaali että aurinko oli noussut väärältä suunnalta ym.
https://ylilauta.org/sekalainen/102966039:
Hyi vittu tulee mieleen tarina omalta inttiajalta kun aikaa meni metsässä paljon.
>Monta päivää tarvottu metsässä keskellä ei mitään
>Kukaan ei ole nukkunut harjoituksen aikana 5 tuntia enempää yhteensä
>Yhtäkkiä tajua että nyt ei kyllä ole kaikki okei
>Hetken aikaa sitten kuulunut puro on hiljentynyt täysin
>Ei yhden yhtäkään ääntä mistään, koko metsä aivan äänetön
>Tökkää kaveria ja käske kuuntelemaan
>Silmät laajenevat lautasen kokoisiksi
>Kaivakaa äkkiä kartta esiin ja yrittäkää selvittää sijaintinne
<Tässä täytyy tietää että kaverilla ei koskaan ollut sijainti hukassa ja osasi suunnistaa vaikka yön pimeimpinä tunteina.
>Kaikki tuijottavat karttaa mutta kukaan ei saa siitä mitään selvää
>Pikkuhiljaa alkaa paska liukenemaan reisiä pitkin
>Katso kelloa, ja nää siinä olevat luvut mutta tajua ettet tiedä yhtään mitä ne tarkoittavat
>Muut kokeilevat myös, kukaan ei tajua edes analogista kelloa
>Paskantakaa tiiliskivi ja päättäkää pysähtyä ja nukkua hulluus pois itsestänne
Seuraavana aamuna kaikki olivat taas okei ja päästiin kotiin. Myöhemmin puhuttiin asiasta ja muuan ylikersantti sattui kuulemaan, naurahti hieman ja sanoi että metsänpeittoon jouduttiin. Hyi helvetin helvetti.
https://ylilauta.org/paranormaali/90322211:
Elikkäs eilen polttelin pienet iltasavut, tuli siinä sitten muisteltua lapsuusmuistoja ja muistan että kerran kummisedän kanssa eräjormailemassa ihan omassa metsässä löysin metsässä lammen mutta siihen liittyvät muistot ovat vähän hämärän peitossa, ajattelin jakaa tämän muiston ja ehkä saada aikaan keskustelua siitä että mitä oikein tapahtui.
>junnuna eräjormailmessa kummisedän kanssa
>kävelkää omassa lähimetsässä kuitenkin metsän itäpuolella jossa ei kauhesti et kuitenkaan ole paljon ulkoillut
>tämä alue metsästä on semmoinen noin 100m leveyä pätkä jonka toisella puolella peltoa ja toisella kohtuullisen jyrkkä rinne
>kävelkää kuusimetsässä joka tihenee kokoajan ja harhailkaa vähän omia polkuja
>jossain vaiheessa huomaa että olet harhaillut sen verran että kummisetäsi on kateissa näköpiiristäsi
>älä kuitenkaan välitä asiasta juurikaan koska tajua että meillä on välimatkaa vain parikymmentä metriä ja metsä on vaan sen verran tiheää että en näe häntä
>pellon puolella on kuusia todella tiheästi
>kävele kuusirykelmän luokse
>huomaa lampi
>kuuset muodostaneet ikäänkuin verhon lammen ympärille
>kävele kuusiverhon läpi
>ihmettele hetki lampea ja päät mennä kertomaan löydöstä kummisedällesi
>palaa kummisedän luokse ja kerro lammesta
>Jaahas ok mennään tonne :D
>lähtekää takaisin kotiinpäin älkääkä puhuko lammesta
>kuitenkin sen verran junnu että unohda että lampi ignorattiin kokonaan vaan keskity kaikkeen muuhun siistiin metsässä
>kerro myöhemmin äidillesi (on viettänyt nuoruutensa niissä metsissä) että löysit lammen
>äiti ihmettelee ja sanoo ettei koskaan ole löytänyt semmoista
>mieti lampea monesti vuosien ajan ja käy etsimässä sitä metsästä kuitenkin kertaakaan löytämättä
Juu elikkäs ei siis mikään kauhutarina vaan ihan oikea eventti haluaisin vaan pohtia että mitä oikein tapahtui. Muistot lammesta ovat myös todella tarkat mutta kaikki siihen liittyvä vähän hämärää.
https://ylilauta.org/paranormaali/34354308:
>ole jonne moposi kanssa
>lue netistä Oulunsalon lentokentän takametsissä kuumottelevista otuksista, joita kaiketi kutsutaan "Oulunsalon Harmaiksi."
>mene mopoilla kavereidesi kanssa metsään pimeänä syysyönä
>täysikuu, kuunvalo kajastaa oudosti puiden raoista
>jättäkää mopot metsätielle, ottakaa repuista ebin taskulamput ja lähtekää kävelemään hieman pienempää hiihtolatupolkua eteenpäin
>jutelkaa muijista ja juokaa es:D
>polku kapenee hieman, ja metsä muuttuu hiljaisemmaksi
>AP:n alkaa vallata outo tunne, ikäänkuin metsän elämä hiljenisi
>etene pienessä sumussa silti kaverisi kanssa hieman "syvemmälle" metsään
>alkaa jostain kummasta syystä kuumottaa, tuntuu kuin metsä haluaisi "häätää" teidät
>kaverisi pysähtyy kuin seinään, kysyy tunnenko samoin kuin hän
>nyökkää, sohi taskulampulla metsikköön
>spottaa sumurintaman edessä oleva melko kiinteän oloinen, ilman jalkoja oleva olento
>kauttaaltaan harmaa, kasvoja ei erota mutta ihmismäinen
>lipuu ääntäkään päästämättä polun yli
>ap ja kaveri ihan vitun paskahalvauksessa tapahtuneesta, tuijottakaa vaan hahmoa kauhunsekaisesti
>hahmo katoaa metsään vasemmalla puolellanne
<"nyt lähtään" t:kaveri
>juoskaa ihan helvetin lujaa mopoille, kaatukaa parikertaa
>tunne seuraa teitä, älkäkää uskaltako katsoa taaksenne
>mopot käyntiin parin polkaisun jälkeen, äkkiä vittuun
>kaverin kanssa vieläkin kuumotellaan ihan helvetisti tapahtunutta
---
>Kolea syysilta, päätä lähteä siskosi kanssa lenkille koska mahtava sumuinen sää
>suunnatkaa läheiseen metsään jossa parhaat lenkkipolut
>sopikaa että juostaan sellainen lyhyehkö tienpätkä suolle ja takaisin ja sitten vielä pieni lenkki valaistulla pururadalla päälle
>saapukaa suolle (Tie jatkuu suoalueen halki, ja tietääkseni kymmeniä kilometrejä eteenpäin metsään. Suolla ei kumma kyllä ole yhtä sumuista kuin muualla metsässä)
>molemmilla tekee oudosti mieli jatkaa pitemmälle suota, vaikka sisko ei varsinkaan tavalliseti oikein pidä seikkailemisesta pimenevissä metsissä ja pelkää muutenkin vähän kaikkea
>tuumailkaa hetki ja päättäkää jatkaa vielä vähän matkaa ennen kuin käännytte takaisin
>huomatkaa metsätien kuoppiin jäätyneissä lätäköissä jalanjälkiä, siis reikiä jäässä kun joku on astunut jään rikki, mutta älkää miettikö asiaa sen enempää
>yhtäkkiä alkaa kuulua sellaista ihan niin kuin jään rasahtelua mikä jäästä lähtee kun se rikkoutuu
>kuumottukaa hieman, toisaalta silti tekisi vain mieli jatkaa eteenpäin
>päättäkää kuitenkin viimein kääntyä jo takaisin kun alkaa olla jo aika pimeäkin jne.
>rasahtelut jatkuu, sisko alkaa hermoilla
>lähellä metsänreunaa pysähdy kuuntelemaan, sisko haluaa pois ja yrittää hoputtaa
>älä välitä, tuijota vain hiljaa autiolle suolle, mitään ei näy
>sisko tuskastuu ja lähtee hölkyttelemään edeltä
>päätä lopulta antaa olla ja lähde siskon perään
>vilkaise kuitenkin heti taaksesi kun lähdet
>pitkä, suurehko, kokoharmaa, kasvoton, ihmismäinen olento keskellä tietä joka oli aivan äskettäin ollut ihan tyhjä
>ja vielä niin lähellä sinua, ettei usain boltkaan olisi ehtinyt siihen siinä ajassa kun käännyit lähteäksesi
>olio lähestyy hitain askelin, kädet sillä lailla "irrallaan keskiruumiista"
>NOPENOPENOPE
>juokse tuhatta ja sataa sikso kiinni ja sano että nyt muuten häivytään täältä, sikoa ei tarvitse onneksi kahdesti käskeä
>älä uskalla enää katsoa taaksesi, keskity vain juoksemiseen
>juoskaa ennätysajassa pururadalle, matka ei onneksi ole kovin pitkä vaikka juostessa se kyllä tuntui pitemmältä kuin koskaan
>juoskaa vielä aikomanne pururatalenkki ja palatkaa kotiin.
Jälkeenpäin ajateltuna tuntuu kuin se jokin olisi halunnut meidän jatkavan syvemmälle suolle/metsään.
Lisätietoja: tapahtumapaikka lähellä Oulunsaloa.
---
Viime yönä:
>menkää muutaman kaverin kanssa autolla oulunsalon lentokentän alueelle
>kukaan ei usko yliluonnollisuuksiin, itse varsinkaan en
>parkittakaa kisakankaalle ja kävelkää kisakankaan ja hiekkamonttujen läheisyydessä(järvi jäi reilusti oikealle puolelle)
>ehkä 15 min käveleskelty syvemmälle metsään, kun kaverin kanssa tuntuu samalla metsän kutsuvan syvemmälle ja toisaalta häätävän poispäin
>olkaa jo aika syvällä ja synkässä metsässä, metsä tuntui muuttuvan kokoajan tiheämmäksi ja pimeämmäksi
>maassa jäljet jossa joku on ajanut ilmeisesti traktorilla tai metsäkoneella
>muodostaa metsään kapean ja suoran puuttoman alueen
>tässä vaiheessa kaikki viisi ihmistä huomasi saman: noin 100-200m päässä seisoi hopeanharmaa, kookas ja ehkä vähän hohtava vittusaatana
>siinä se välillä sätki ja taisipa tulla lähemmäksi tasaisen hiljaa
>ehkä mieli teki temput mutta tuntuu että olisin erottanut jo tummat silmät tuosta harmaasta möhkäleestä
>minä ja yksi kavereistani koetaan tarvetta alkaa kävelemään kohti tätä hahmoa
>kukaan muu ei halua ja järjen ääni käskee häipymään ja äkkiä
>puolijuoksulla autolle, nähkää vielä jotakin liikkuvan nopeasti mäntymetsässä matkan varrella
>kaiken lisäksi suurella osalla porukassa tuli tapahtumien aikaan sekava ja pyörryttävä olo
>oulunsalo never again
---
Vanha gona salonpäästä ilmottautuu. Kaverilta kuulin tänään näistä harmaista nimeltä niin alko päässä suttaamaan aivan helvetisti ja mieleen alkoi palailla asioita lapsuudesta.
Kotitalo oli kiviperäntien ihan perällä, joten metsän kautta mentynä soramontuille oli todella lyhyt matka ja siellä tosiaan pentuna leikittiin (90-luku) lähes päivittäin. Kesällä sotasta ja talvella laskettiin suksilla.
Siellä oli aina tosi ahdistava leikkiä varsinkin kun salonpäästä tulleet kaverit lähti aina eri reittiä kotiin ja kulki kimpassa (hankala selittää).
Jostain syystä oli kuitenkin aina semmoinen kuumotus, kun kävelin / pyöräilin / hiihdin kotiin, että piti mennä lujaa kun "joku" lähti sieltä montuilta seuraamaan.
Se oli enemmän semmoinen ajatus/tunne kuin joku konkreettinen juttu. Pienempänä mietin tuota "jotakin" enemmänkin. Nukkumaan kun laitoin, niin mulla oli semmoinen ajatus, että kun meen sänkyyn, niin "joku" lähtee soramontuilta käveleen kohti meidän taloa ja jos en ollut nukahtanut ennenkuin se ehti meidän kotiin ikkunan taakse, niin olisin nähnyt sen / se ois vienyt mut. En muista enää tarkkaan.
Isä myös kerran kerto, että oli siellä kisakankaalta tullessa kotiin (metsän läpi oli latu vedetty salonpäähän) nähnyt jonku helvetin ison harmaan pöllön joka ois liihotellut paikallaan ja seurannut sitä.
Voitte kuvitella kuinka meikällä on nyt semmoinen olo, kun nämä luin, että entiteetti on ollut ihan helvetin läsnä kokoajan.
Noista "harmaista" ja muista on ollut hulluna kaikkea legendaa ja niitä outoja juttuja on sattunut ihan helvetisti, kuten kerran näin semmosen vanhan mummon joka itki siellä metsässä eikä siitä lähtenyt mitään ääntä ja tässä täytyy ymmärtää, että siellä Salonpää/Varjakka 90470 alueella 90-luvulla kaikki tunsi / tiesi kaikki, enkä ollut sitä mummoa nähnyt.
Sekava kirjoitus, mutta olen aika tunnetiloissa.
PS: myös eka postaus.
https://ylilauta.org/sekalainen/96046469:
No ei varsinaisesti mitään, minkä voisin todistaa paranormaaliksi, mutta olen joutunut Metsänpeittoon tutussa metsässä ja piti tosissaan rauhoittua ja selkiyttää mieli ennenkuin sieltä osasin pois.
>Kulje aina jonnena lähimetsässä joka on korkeintaan 10kmx10km tiheä mäntymetsä
>Metsässä oli muutamia aukeita ja tuntomerkkejä, mutta ei pahemmin polkuja
>osasin silti kulkea metsässä kun siellä leikin viikottain
>Eräänä viikonloppuna oli ukkosta ilmassa ja paljon tummia pilviä
>Lähdin leikkimään metsään aikomuksena mennä yhdelle aukealle, jossa minulla oli lelupiilo
>Ajatuksissa kulje metsässä ja huomaa tulleesi aukealle
>Kulje aukealla hetken ja tajua että aukealla on iso kivenlohkare
>Yhdelläkään aukealla mitkä siinä metsässä oli, ei ollut koskaan ollut kivenlohkaretta
>Hämmenny, mutta tajua että tämä ei ole lelupiiloaukea
>Lähde suunnistamaan parhaan kykyni mukaan metsässä, ilman aurinkoa apuna, koska raskaat pilvet taivaalla
>Tule aukealle, jonka oletat olevan lelupiiloaukea
>Aukealla on sama lohkare
En voi oikein kuvailla sitä tunnetta mikä tässä vaiheessa oli, se oli ikäänkuin pelonsekaista ihmetystä ja osittain jonkinlaista toivoa siitä että nyt jotain mystistä tapahtuu, se oli tässä vaiheessa vielä jännittävää
>Mene lohkareelle ja leiki että se on nyt joku druidien uhrikivi
>ota ilo irti jonkun tunnin ajan kunnes alkaa hieman sadella ripsimään
>Tajua että voi alkaa satamaan rankasti ja lähde kohti kotia
>kulje metsässä hetken aikaa ja tule aukealle
>Aukealla on tuttu lohkare jonka päälle kasailin leikkiessä kiviä ja oksia
>Oksia ja kiviä ei näy
Seisoin jähmettyneenä varmaan 10 minuuttia kun koitin selvittää että mitä vittua tapahtuu, kun alkoi satamaan kovasti
>Sade katkaisee ajatukset, nyt on kiire kotiin
>Käänny ympäri metsään ja kulje hetken siellä kunnes tunnistat muutamasta puusta että tästä pääseekin kotiin
>Koti löytyy seikkailu ohi
>viikkoja kuluu, kunnes päätät etsiä omituisen kiviaukean uudelleen
>löydä puut jotka olivat viimeinen muistikuva tullessani kiviaukean suunnalta
>älä koskaan löydä kiviaukeaa
Jälkeenpäin on kuumottanut ihan vitusti kun olen muistanut asian. Tämä lanka taas herätti muistot.
Silloin en pelännyt, vaan lähinnä jännitin. Mikään ei uhannut.
---
>ole 10v sitten isän kanssa mökillä
>ole 18-vuotias
>käykää iltasyönnillä soutelemassa ja heittämässä virveliä muutaman kilometrin päästä mökkirannasta
>lähdettiin soutamaan takaisin kun kesäyön sumu pyöri järven pinnalla
>taivas vaaleanutuinen
>50m saaresta, veden päällä seisoo vanha mies
>isä nostaa kättä koska se on tapana siellä päin
>mies ei huomaa
>"onkohan Koistisia", isä pohtii
>Koististen mökki siinä saaressa mutta sen verran kaukana, että pidin omituisena kenenkään heistä seisovan siinä keskellä yötä
>minulle tulee vitunmoiset kuumotukset koko äijästä, joka seisoo veden päällä ja tuijottaa järvelle eikä näe/ole näkevinään meitä
>isä soutelee ja ollaan ihan hiljaa
>500m myöhemmin
>sydän pysähtyy
>sama vitun äijä vittu samassa asennossa seisoo veden päällä
>kuumotu niin vitusti ja vinkaise jotain ja osoita sormella
>isän reaktio tyyni "jaa"
>sama vitun valkoinen kaapu ja parta ja pitkä tukka
>sama asento ja tuijotus järvelle meitä näkemättä
>ei mitenkään mahdollista siirtyä saarelta toiselle noin nopeasti
>isä huikkaisee tervehdyksen miehelle
>ei reaktiota
>tajusin, ettei linnut enää laula
>isä on tyyni, en tiedä mitä hänen päässään liikkuu, liekö yritti olla järkevä ja skeptinen vai oliko sitä oikeasti
>lopulta isä sanoo, että olipa kummallinen tilanne
>tämän jälkeen ei puhuta enää koskaan ukkelista
>pelkäsin yöllä, että vitun partasuti tuijottaa ikkunasta jos vaan kurkistaisin sinne
vittu kun kuumottaa vielä tänäänkin
---
>ole nyymi 4-5v
>asutaan äidin ja siskon kanssa vanhahkossa omakotitalossa metsän reunalla
>leiki läheisellä kalliolla tavalliseen tapaan yksin joskus alkusyksystä
>ilta alkaa hämärtää, aika mennä kohta kotiin
>kapua alas kalliolta ja suuntaa kohti kotia
>kotipihalla huomaa joku perhonen tms siisti ötökkä pihan ruusupuskissa
>"otan kiinni" t. nyym
>lähestyn puskia ja yhtäkkiä jokin tummansininen, hitaasti etenevä noin tennispallon kokoinen asia lipuu todella läheltä kasvojani
>lamaannun sekunniksi kun sininen paska lähes peittää näkökentän
>korvissa soi
>säikähdän ja horjahdan perseelleni
>katselen ympärilleni hätääntyneenä että mikä vittu se oli
>mitään ei näy eikä kuulu
>seuraavina viikkoina tutkin puskat ja alueen läpikotaisin
>ei mitään
---
Pari kertaa ollut erikoisia tapauksia nuorempana kun oli tapana käydä iltaisin/öisin kävelemässä metsässä koska hiljaista ja rauhallista.
Eka tapaus:
>Kävele normaalisti pilkkopimeässä metsässä
>Yhtäkkiä iho nousee kananlihalle ja havaitset jotain sinistä hehkuvan takanasi sivusilmällä
>Hieman puiden latvojen alapuolella (ehkä noin 4-6 metrissä) muutaman metrin leveä hehkuva sininen "pilvi"
>Säikähdä ensin helvetisti, mutta rauhoitu pian koska ei mitenkään uhkaava tilanne vaikkakin hyvin erikoinen
>Tuijottele "pilveä" varmaan puolituntia ja koita saada selkoa mikä vittu se on muttet vaan ymmärrä
>Lähde pois helvetin hämmentyneenä
Toka tapaus:
>Kävele taas metsässä
>Yhtäkkiä takaa välähtää pari sekuntia kestävä valo joka valaisee koko metsän niinkuin olisi päivä
>Ei ketään missään, eikä riistakameroita
>Kipitä ihan vitullista vauhtia kotiin
There is a paranormal hotspot in a forest in Oulu, where multiple persons said they have seen a gray humanoid being (called "Oulunsalon harmaa"). Three posters described the being as tall, two said that its face was not distinct, and one said that the being might have had black eyes. One poster said that the being was dressed in raggedy robes. One poster said that his dad had seen a giant gray owl in the same hotspot.
Even in the cases that are not described as involving typical aspects of metsänpeitto, common themes include that the experiencer sees a gray or black featureless humanoid being, that the experiencer hears a hum or ringing in their ears, that the experiencer sees a light or lights, or that the experiencer sees a human figure (in different cases a dead witch, a crying grandma, two Saami reindeer herders, or a man dressed in a robe with a white beard and long hair).
In one metsänpeitto-like case, a pond appeared in an area of forest where there was no pond, and in another case, a large boulder appeared in an opening in a forest.
Bookmarks