Metsänpeitto (DEUTSCH)

[The Lawspeaker]

More about this peculiar phenomenon can be found here in three wikipedia articles in Finnish, German and English.

[lonewolfcypriot]

ok

[Ymyyakhtakh]

I believe that's actually a real phenomenon, based on the work of David Paulides and others:



People who are returned from metsänpeitto (literally "forest's cover", meaning "covered by the forest") are said to commonly wear their clothes inside-out, or to wear their shoes in the wrong feet. It is also an extremely common aspect of the cases described by David Paulides.

Another part of the metsänpeitto phenomenon is a sudden absence of natural sounds. It is also a common feature of UFO contact events, as described by Mike Clelland in this book: magnet:?xt=urn:btih:f97e6eb262a0e804...er+Reality.m4b.

[The Lawspeaker]

I believe that's actually a real phenomenon, based on the work of David Paulides and others:



People who are returned from metsänpeitto (literally "forest's cover", meaning "covered by the forest") are said to commonly wear their clothes inside-out, or to wear their shoes in the wrong feet. It is also an extremely common aspect of the cases described by David Paulides.

Another part of the metsänpeitto phenomenon is a sudden absence of natural sounds. It is also a common feature of UFO contact events, as described by Mike Clelland in this book: magnet:?xt=urn:btih:f97e6eb262a0e804...er+Reality.m4b.

I begin to notice how all these stories are connected: the 411 cases in America, cases in certain mountain and jungle areas in Africa, certain cases in Japan (the socalled johatsu). I am sure there are many more cases around the world but there is a pattern here. In Western Europe (in Germany and the Netherlands), they used to believe that there were elves or dwaallichtjes (will-o' - the-wisps) leading you with a light from your trail to where you were never seen again (in a different variant, you would be led into a hill only you could see - never to emerge from it again).

[Ymyyakhtakh]

Here's posts from a Finnish forum where people talk about how they or someone they know experienced what might have been metsänpeitto (https://keskustelu.suomi24.fi/t/3053...t-metsanpeiton):

Tiedän pari tapausta 1980 -luvulta, joissa kokeneet metsänkävijät joutuivat peittoon. He eivät tajunneet ympäröivää todellisuutta, eikä heitä nähty, vaikka vierestä kuljettiin.

---

Mummoni kertoi, miten hän tätini kanssa oli mustikassa ja tapahtui juuri tuollainen ilmiö: he molemmat eksyivät aivan tutussa metsikössä ja kummallinen "outous" ympäröi heitä.

Koko episodi päättyi vielä kummallisemmin: mummoni huomasi kauempana metsikössä vanhan naisen. Kun mummoni huusi naiselle, nainen nousi seisomaan ja viittasi mummolleni. Silloin mummoni tunsi hänet: kyseessä oli yli 30 vuotta sitten kuollut, mummoni aikana kylällä elellyt noita. Myös tätini näki tuon kummallisen naisen.

Nainen katosi pieneen kuusipöheikköön. Kun tätini ja mummoni tulivat tuohon paikalle, nainen oli kadonnut, mutta pöheikön takaa löytyi pieni polku, joka johti tutulle kylätielle.

---

hölynpölynä,kunnes sattui omalle kohalle. Olin ratsain ja näin ihanan polun tien vieressä. Lähdin seuraamaan sitä, koska etsin uusia maastoreittejä. Metsikkö on sellainen läntti, jota ympäröi muutama talo.se muodostaa neliön. Toisella puolella tie josta käännyin polulle, sivuilla talot ja päässä taas talo,joskin hieman kauempana.
Nooh..siinä sitten ratsastelin ja huomasin että kappas, polku loppuu.Lähdin takaisin päin ja maalainen ku olen, katson aina ympärilleni ja etsin maamerkkejä että osaan VARMASTI suunnistaa takaisin. Ja minulla on hyvä suuntavaisto.Olen penskasta asti metässä liikkunut. Kun käännyin ympäri polkua ei ollut. Siis yksinkertaisesti sitä ei ollut! Tullessani polku ei ollut selvä, mutta painunut selvästikin ja metsän eläimet kulkeneet siitä. Tietysti katselin ympärilleni ja etsin niitä maamerkkejä, mutta tuntui jotenkin tyhmältä. Ei tavallaan nähnyt niitä eikä osannut enää hahmottaa mitään. Niinkuin olisi silmät kiinni pyörinyt ympyrää ja sitten lähtenyt suunnistamaan. Ja omituisinta oli se, että metsässä ei tuullut yhtään eikä missään ollut mitään "elämää".Ei linnut viserrellyt tmv.
Vaikka lähtiessäni aurinko paistoi ja tuuli mukavasti ja siinä metsässä on todellakin paljon lintuja.
Ei auttanut kuin suunnistaa suurin piirtein samaan suuntaan. Tullessani oli kaksi rinnettä mutta palatessani ei ollut kuin yksi. Tuli yhtäkkiä suo, vaikka siinä metsässä EI ole soita. Sitten tuli todella tiheä kuusikko, josta oli todella vaikea päästä eteenpäin. Ne oli ilmeisesti joskus siihen istutettu riviin, sillä niiden välissä oli aina ura.
Onneksi ratsastin pienellä hepalla, muulla hevosella en olisi päässyt minnekään.
Yleensä hevonen osaa kotiin.Mutta tällä kertaa ei. Olin menemässä jo paniikkiin, kunnes lopulta näin punaisen talon ja huomasin olevani naapurin takapihalla.
Mutta eihän tällaista voi tapahtua, eihän??

---

Olen nimittäin kerran kokenut tämänkaltaisen jutun metsässä ollessani ja hyvin mielenkiintoisessa paikassa vieläpä.

Olin silloin matkalla kotiseudullani syvälle metsään, paikkaan, jossa on kaksi lähdepohjaista pyöreää lampea miltei vierekkäin. Toisessa vesi on täysin mustaa ja toisessa aivan kirkasta, pohja näkyy. Kävin siellä lapsuudenkodissa vielä asuessani usein, se jotenkin veti minua puoleensa.

Sitten jokunen vuosi sitten lähdin tuonne pitkän tauon jälkeen. Sinne siis kulkee selvät polut, joita pitkin olen kulkenut kymmeniä kertoja. Olin aivan pienen kummun luona, jonka jälkeisessä painaumassa lammet ovat, kun tuo tapaus sattui. Yhtäkkiä en enää tunnistanut missä olin, metsä todellakin näytti aivan ja täysin erilaiselta, eikä kumpareen takana ollut lampia, metsää vain. Käännyin takaisin ja hetken (tai ainakin luulen niin) kuluttua tajusin olevani aivan vieraassa paikassa, jota en edes tunnistanut. Aurinkokin paistoi ihan eri puolelta. Näin puron, jota lähdin seuraamaan, koska tuntui, että sitä kautta löydän kotiin. Jonkin matkaa samoiltuani päädyin metsäautotielle noin 4 kilometrin päähän siitä paikasta, josta polku lammille lähtee!

En tiedä oliko tuo metsänpeitto mutta kumma kokemus silti. En voisi edes eksyä niissä metsissä, koska olen kulkenut siellä aivan pienestä asti, ensin vanhempieni kanssa, sitten yksin!

---

Mutta asiasta toiseen, tässä asuinpaikkani lähellä on pieni metsä, jonka laidalla on isohko kallio. Viime tai toissa syksynä kaverin vaimo meni sinne muutaman ystävänsä kanssa sieneen. Muutaman tunnin kuluttua soitti kaverille varsin hätääntyneenä eksyneensä. Metsä on oikeasti niin pieni ettei siihen voi eksyä, yhdellä laidalla on taloja ja kolmella tietä ja pisin matka minä metsässä suoraan voi kulkea mitään kohtaamatta on ehdottomasti alle kilometri. Ja kaverin kotiovelta on matkaa metsään noin kaksikymmentä metriä, eli tutuissa maisemissa oltiin. Samassa metsässä on marjat ja sienet poimittu jo monta vuotta. Nyt kuitenkin tää naisihminen soittaa ihan tosissaan ja selittää eksyneensä. Kaveri sitten kysyi että näkyykös sitä kalliota. Kallio on tosissaan suuri, ja sen juurella on perheen asunto. Ideana oli että ensin olisi ohjattu eksyneet kallion viereen ja pyydetty seuraamaan sitä sitten kotiin. Kallio kuulemma näkyi - mutta erilaisena kuin ennen eikä sitä seuraamalla VARMASTI pääsisi kotiin. Muutaman tunnin ja kiukkuisen puhelun jälkeen naiset pääsivät metsästä pois. He olivat lähteneet mielestään oikeaan suuntaan, joka jälkeenpäin tietenkin todettiin täysin vääräksi, ja aikansa pöheiköissä toikkaroituaan löytäneet sitten yhdelle läheisistä teistä. Kysyttäessä miksei kallion seurailu käynyt, vastaus oli että se näytti ihan erilaiselta kuin mitä sen olisi pitänyt olla ja että se oli varmaan joku toinen kallio, joka ei olisi kodin lähellekään johtanut. Mitäpä siihen olisi voinut vastata... Ei niitä kallioita ole tuossa pöheikössä kuin yksi. Tälle löytämälleen olivat kuulemma kiivenneet mutta kotia ei kuulemma ollut näkynyt sen laelta. Ei tuohonkaan oikein voi sanoa mitään, kyllä sieltä ainakin joitakin taloja ja tiet olisi pitänyt näkyä. Ja kuulua, yksi niistä teistä, noin 100 - max 300 metrin päässä tapahtumapaikasta on Kehä III.

---

Viestiketju on jo vuosia vanha, mutta kerron tähän oman, ainoaksi jääneen metsänpeittokokemukseni.
Olin mieheni kanssa matkalla sukulaisiin Lahdesta Lappeenrantaan.
Matkalla poikettiin eräässä suuressa huoltoaseman kahvilassa, jonka takaa lähtee hiekkatie pohjoisen suuntaan.

Kun luppoaikaa kesälomallamme oli, mieheni ehdotti, että kahvittelun jälkeen ajaisimme hiekkatietä huvikseen ja katsastaisimme, olisiko siellä suunnassa marjamaastoja. Jos vaikka joskus poikkeaisimme syksymmällä marjaan sinnekin.

Niin teimme, ja pysähdyimme eräässä kohtaa tien laitaan. Nousimme autosta puolikasvuisen, tiheän koivikon kohdalla. Teimme jalkaisin koukkauksen koivikkoon, kävelimme rinnakkain noin vajaan viiden metrin päässä toisistamme pitäen tietä silmällä, ja noin 30-50 m päässä tiestä kulkien sen suuntaisesti.

Yhtäkkiä koivikko tuntui minusta jotenkin "oudolta", lintujen äänet katosivat.
Metsä vaikeni äänettömäksi, kauempana surahtelevien autojen äänetkin kadonneet.
Miestäni en nähnyt missään.
Paniikkimainen kauhu iski minuun, kun tajusin, että ympäristö on oudosti kuin joku toinen.
Huusin mieheni nimeä, mutta hän ei vastannut, häntä ei ollut missään.
Säntäilin edestakaisin ja tajusin, että koivikkoa ei ole, vaan ympärilläni oli kuusipuita ja näreitä ja ilma tummempi, kuin olisi äkkiä tullut ilta.
Lähdin olettamaani tulosuuntaan, vaikka suunnasta en ollut varma... ja taas, aivan äkkiä mieheni oli seisomassa puun takana... koivun.
Äkkiä pystyin hahmottamaan missä olen, kuulin lintujen laulun, oli valoisampaa ja kuulin liikenteen kohinan kauempaa... siis äänet palasivat.

Mieheni ihmetteli, että mihin olin äkkiä kadonnut ja miksi en vastannut hänen huutoihinsa.
Hän oli erittäin närkästynyt, että aikuinen ihminen sillä lailla pelleilee ja säikähdyttää toisen.
Kerroin eksyneeni, ja hän ihmetteli, että miten tällaiseen paikkaan voi eksyä, näköyhteyttä on kymmeniä metrejä, eikä muutamassa minuutissa voi eksyä.

Mies kuvitteli minun menneen piiloon ja antaneen tahallaan hänen huutaa nimeäni.
Kokemuksesta on useampi vuosi, ja muistan sen usein, kun käymme marjassa tai sienessä. Emme tosin siellä suunnassa, missä tämä tapahtui.

---

Noh, olin ystäväni kanssa eräässä metsässä keskiyöllä, jossa isäni oli nuorena kokenut jotakin hyvin omituista. Hän oli nähnyt elämänsä ainoan paranormaalin kokemuksen. Pienen ihmismäisen olennon harmaissa vaatteissa. Juuri ennen sitä koko metsä hiljeni ja kaikki tuntui epätodelliselta. Olento katosi, huomattuaan isäni ja tämän kaverin. Molemmat muistavat tapauksen yhä tänäpäivänä.

Menin kaverini kanssa kyseiseen metsään. Ilta tuntui jotenkin...erikoiselta. Sinne meno ei ollut edes suunniteltua. Päätimme vain oudon ilmapiirin takia käväistä. Päästyämme lähelle kyseistä tapahumapaikkaa, iski valtavan kummallinen olo, meille kummallekkin. Koko maailma muuttui sumuiseksi. Puhe kuului humisevalta ja olo oli vähintäänkin epätodellinen. Todentotta, metsä muuttui. Tuntui kuin kannot ja juuret olisivat alkaneet elämään ja kohoamaan maasta, sekä sammalpeite väreilemään ja käyttäytyvän aaltomaisesti. Voimakasta väreilyä oli kaikkialla ilmassa. Linnut lakkasivat samalla laulamasta ja metsä vaikeni. Huimasi ja tuli tunne, että meidän ei kannata jatkaa pidemmälle, oman turvallisuutemme takia. Jos olisimme jatkaneet, pullonkaula olisi umpeutunut takanamme. Vetäydyimme varovasti pois metsästä. (Emme olleet juoneet tai käyttäneet mitään päihdyttävää. Emme edes olleet väsyneitä, eikä kummallakaan ole mitään sairautta.)

In the second case, the poster's grandma told the poster how she and the poster's aunt were picking blueberries in a very familiar forest, when they suddenly got lost and started to feel strange. Then they both saw the figure of a woman, and when the grandma shouted at the woman, the woman turned and waved at her. The grandma recognized the woman to be a witch who had died approximately 30 years ago.

In the last case, the poster's dad and the dad's friend both experienced metsänpeitto, during which they saw a small human-like being in gray clothes. The being disappeared after it saw the poster's dad and his friend. Both of them still remember the incident. When the poster decided to visit the same part of the forest themselves with their friend, they both also experienced metsänpeitto.

In the fifth case, the wife of the poster's friend and her friends also experienced metsänpeitto at the same time.

[The Lawspeaker]

Bizarre stories. And, as the stories indicate, often in the direct vicinity of other people or their own community and in areas they know lack the back of their hand.

[Lemminkäinen]

GPS and mobile phones are immune to all this kind of stuff.

[Ymyyakhtakh]

Here's stories of metsänpeitto and other paranormal experiences in the forest from a Finnish image board (https://ylilauta.org/sekalainen/110984405):

>Ole minä iltakävelyllä metsässä mökillä ollessa
>Juuri samutettu nuotio jolla paistettu vähän makkaroita
>Tunne koko aika kun olit nuotion äärellä että joku tuijottaa jostain
>Lähde kävelemään polkua pitkin takaisin mökille
>Ala kuulemaan kahinaa lehtien seasta
>Jokin olento jolla on laatikkomainen pää ja on muuten musta juoksee helvetin nopeasti syvemmälle metsään
>Muista että tämä samainen ''olento'' on se jonka näit pikkulapsena samassa metsässä kaverisi kanssa
>Tajua että et ollutkaan hullu
>Juokse saatanan nopeasti mökille

Muistelen niin olen olion nähnyt muutaman kerran aina lapsena mutta luulin että oli vain mielikuvitusta kun se metsästä tuijotti meitä kerran.

---

>15v
>Dokailemassa läheisellä louhoksella ja puhu kännykällä kaverille
>Lähe vittuun louhokselta
>Pilkkopimeää
>Käytä taskulamppua ja kännykän salamavaloa taskarina samaan aikaan
>Kävele pitkin metsäpolkua ja juttele kaverillesi kajarilla
>Yhtäkkiä kaverin puhe alkaa pätkimään
>Taskulamppu sammuu
>Kännykkä menee pimeäksi
>Päässä alkaa kuulumaan vitullinen tinnitus, humina ja jyske
>Juokse kuin mielipuoli parisataa metriä että pääset ulos metsästä
>Taskulamppu ja kännykkä alkaa toimimaan
>Linja vieläkin kaveriin auki
>Kaveri sanoo kusipääksi ku en vastannu niin pitkään aikaa

---

Jonnena mentiin kavereiden kanssa lähimetsään polttamaan röökiä illan hämärtyessä. Istuskeltiin mättäiden päällä pidemmän aikaa ja hämärä muuttui ihan kunnon pimeydeksi (oli joku syys tai lokakuu).
Yhtäkkiä rupesi kuulostamaan siltä että metsässä liikkuu joku, oltiin hiirenhiljaa ja yritettiin kuulla että onko se joku eläin vai ihminen. Varmaan 2-3 min tarkkailtiin, kunnes ihan lähellä ehkä 7 metrin päässä näkyi punainen hehku, näytti siltä että joku hitsaa siinä tupakkaa.
Lähdettiin juoksemaan helvetillistä vauhtia pois metsästä, onneksi oli lyhyt matka valaistulle pururadalle josta jatkettiin juosten meidän kotiin saakka kun asuin lähimpänä.

---

>vuosi 2009
>eräjormailemassa Lapissa
>tarkka sijainti ei tiedossa, mutta noin ~15 kilometriä(?) Värriöjärveltä itäänpäin
>Värriöjärvi on muuten kiva paikka, käykää kalastelemassa jos ikinä liikutte niillä suunnilla
>ole tulossa juurikin kalastamasta, hyvä saalis mukana käärittynä sanomalehtiin erillisessä nyytissä, joka on olalla kepin nokassa ihan Nuuskamuikkuseen liittyvistä syistä :D
>kävele, ihan normaali keskipäivä kesäisessä Lapissa - aurinko on murhaavan kirkas ja taivaalla ei ole pilven pilveä, kaikki näyttää vähän epätodelliselta kirkkaine varjoineen
>aina vähän kuumottaa liikkua metsässä tähän aikaan, yöt on ihan se ja sama mutta keskipäivä ja iltapäivä kuumottaa, varsinkin jos on pilvetöntä
>päädyn pienelle tielle
>tsekkaan välittömästi kartan, huomaan että tuli lähdettyä vähän väärään suuntaan
>paikannan kuitenkin tien jolla luulen olevani
>okay
>tie mutkittelee tavalla jolla kartalla mutkitteleva tie ei mutkittele
>kartantsekkausta lisää, en löydä sellaista tietä kartalta missään suunnassa Värriöjärveltä
>no mitäs ******
>eipä tuo ala kuumottamaan, Lapissa jotenkin eksyn aina ja aina myös löydän oikeaan paikkaan lopulta
>epäile että tie on vaan jäänyt merkkaamatta karttaan, ei ne Lapin alueen kartat niin tarkkoja tai hyvin tehtyjä ole
>tiellä tulee vastaan joku poromies tai muu korven asukki
>torrakko kainalossa
>kohottaa sen välittömästi mut nähdessään
>"PYSÄHY!"
>pysähdyn ja ihmettelen että mitä ******, yleensä alueen poromiehet tykkää jutella ja vaihtaa kuulumisia ihan liiaks asti
>"MITÄ ON NYYTISÄ?"
>"kalaa lol :D?" t. minä
>"Näytähä!"
>näytän sanomalehtiin käärityt kalat
>poromies laskee aseen
>"onkos pyssyä sinul?"
>"tä, ei?" t. minä, kuka nyt asetta kantaa eräjormailureissulla (tai ehkä joku, mutta ei se Suomessa oo yleistä)
>"tuus mukana sit, täältä lähet poies"
>vie pari kilometriä kunnes tulemme Värriöön menevälle tielle
>"menet sinne, etit Aslakki Jaakopinpoika Poronvaginan (joku lappalaisnimi, ei niistä ota selvää), se vie täältä pois sinut"
>ala miettimään että mitä ******
>kysy miksi
>poromies katsoo hetken aikaa
>ei sano yhtään mitään hetkeen
>sitten lopulta: "et kuules ole ainua sielu sil tiellä mistä tulit."
>"jos näet tiellä jonkun kekä on samalla tavalla nyytti olal, nii rukoile et o täys nyytti. Et sinä haluu tietää mitä siel on, elä turhaan kysy."
>"jos se sinult jotai kysyy, tai jos se sinu lähelle tulee, pistä käet ristii ja rukoile nii maan helvetisti. Sulje silimät nii on helpompaa se mikä on tulos."
>kokoajan se näyttää itsekin niin järkyttyneeltä ja pelokkaalta että kuumottaa kaksin verroin
>jaaha.
>ok.
>selvä.
>lähde kävelemään sellaisissa kuumotuksissa että harvoin on tullut koettua
>aika pitkän matkaa on kylään
>lähde hölkkäämään hetken kuluttua kun kuumotus käy liiaksi
>juokse lopulta ihan täysillä kohti värriötä, metsä ympärillä tuntuu hiljaiselta ja harvinaisen ahdistavalta
>puut tuntuu nojaavan päälle, tuntuu niinkuin metsä hiljakseen haluaisi imeä mut sisälleen
>saatanan ***** ei ********
>tajua että kunto ei kestä
>pakko hidastaa
>käänny katsomaan taakse kuumotuksissa, ihan vaan että onhan se tie vielä tyhjä, onhan
>ja kaukana takana tiellä seisoo joku.
>hahmo on liian kaukana että siitä saisi selvää, mutta sen olalla on keppi, ja kepin nokassa täytenä pullisteleva nyytti
>se katsoo minuun päin.
>lähden juoksemaan, kunto kestää yhtäkkiä mitä vaan
>lopulta se pettää kuitenkin lopullisesti
>huohottaen ja hölkäten pelkään hidastaa
>lopulta saavun pienelle pellontapaiselle
>kylän laitamilla
>vähän muisti pätkii tässä kohtaa (adrenaliini), mutta kompastelen sen poikki aivan umpiväsyneenä ja kylään ja lähimmän talon ovelle
>napautan ovelle
>joku vastaa heti, ikään kuin olisi vartonut ovella pitkäänkin
>soperran että pitäisi joku etsiä, saa nimestä about puolet oikein
>ovelle vastannut rouvashenkilö tietää kenestä on kyse
>katsoo metsän laidalle ikkunasta
>ikkunasta näkee erittäin hyvin "pellolle" ja vähän matkaa metsäpolulle, joksi tie oli muuttunut
>pellon laidassa seisoo hahmo nyytin kanssa
>soperra jotain että oli hyvä että pääsin juoksemaan pakoon
>nainen katsoo minua vähän sillee säälivästi
>"et sinä pakoon päässy. sillä vaan on nyytti täynnä."
>kysy että miten niin, selkeästi olin sitä edellä (enhän ollut nähnyt sitä sen jälkeen kun pääsin juoksemaan)
>nainen pudistaa päätään
>"minä katoin täältä ikkunasta."
>"se oli sinun takana koko ajan."

---

>Joitain vuosia sitten ole "retkellä" n. 13km päässä sijaitsevalla laavulla
>Yövy mutta lähde 04-05 välillä kotiin pyöräillen koska ei nukuttanut
>Seuraa merkattua reittiä kunnes alat ihmetellä että mihin se reitti hävisi
>palaa takasin mutta et löydä enää merkintöjä ja päätä ajella metsäteitä pään sisäisellä kompassilla käyttäen aurinkoa suuntimena
>Huomaa pian että lintujen laulua ei enää kuulu ja metsä on ihan hiljaa
>Rupea ihmettelemään kuljettua matkaa ja aikaa.
>Räpellä taskusta puhelin ja kokeile ottaa GPSällä koordinaatit
>Eipä ollu t: GPS
>Tässä vaiheessa rupea jo hieman kuumottelemaan
>Löydä isompi metsätie ja aja auringon nousua päin
>PAM, GPSn kordinaatit löyty ja huomaa että olet 1½h aikana polkenut alle 3km hyvillä metsäteillä
>Aurinko paistaa voimaakkaammin ja linnut alkavat taas laulaa
>Helvetin metsänpeitto >:DD

---

>Intti
>leiri
>ei ehjiä akkuja radioon leirin alussa, saakaa ohjeistus käydä illalla noutamassa akut noin 2 km päästä kouluttajien tyköä, kun sinne saapuu ehjiä akkuja
>lähtekää taistelijaparin kanssa säkkipimeään syysmetsään suunnistamaan, ottakaa kompassilla suunta suoraan kohteeseen, kohde siis tie, jota ei voinut ohittaa ellei ottanut 90 astetta väärää suuntaa
>kävelkää
>kävelkää
>kävelkää
>"ei vittu, missä vitussa me ollaan, tien olis pitäny tulla vastaan jo kauan sitten"
>kyllästy näpräämiseen, puhelimesta kartta auki, olkaa tosiaan kävelly 90 astetta väärään suuntaan pari kilometriä
>tarkistakaa kompassinne ja ottakaa uusi suunta
>kävelkää
>kävelkää
>tarkista sijainti puhelimella
>taas suunta ihan vitun pielessä
>pyörikää hieman kompassien kanssa, huomatkaa että ne eivät toimi kuten pitäisi, kumpikaan ei osoita pohjoiseen vaan ihmeellisesti vaaran huippua kohti
>tässä vaiheessa metsästä kuuluu ryminää
>haravoikaa metsää lampuilla tuhannen kuumotuksissa
>ympärillämme joka puolella kiiluvia silmiä, näyttävät vielä olevan noin 3 metrin korkeudessa maasta
>Sheeit nigger
>silmät häviävät, taas alkaa ryminä
>lamput täysille, näe yksi poro seisomassa noin viiden metrin päässä
>pasko housuun
>juoskaa puhelimella suunnistaen tielle
>ottakaa akut ja suunnistakaa puhelimella teltalle

---

>herran vuosi 2004
>intin majohajo heinä-elokuun taitteessa
>kipinävuorona 2:00-4:00
>kiertokipinä, joten ulos ja teltasta toiseen ja klapia pesään
>kolmas rundi ja outo fiilis
>kaikki metsän äänet hiljenee
>korvat lukkoon
>tähdet katoaa taivaalta
>matala humina joka sattuu korviin
>kaikki taistelijat herää huminaan
>kestää noin 10min
>tähdet näkyy taas

In the first story, the poster says that when he was in the forest, he felt like he was being stared, after which he saw a black being with a box-like head. The poster remembered that when he was a kid, he and his friend had seen the same being.

In the second story, the poster was talking with his friend on the phone while walking in the forest. Suddenly the voice of his friend started becoming choppy, his flashlight turned off, and the screen of his phone turned black. Then the poster started to hear tinnitus and a heavy hum sound. The poster ran for a couple of hundred meters, and after he got out of the forest, his cellphone and flashlight started working again. The call with his friend was still open, and his friend called him an asshole because he stayed quiet for such a long time.

In the third story, the poster and his friend went smoking in the forest in the evening. After it got darker, they heard something moving. After they had stayed still for about 2-3 minutes, they saw a red light about 7 meters away, which looked like someone was smoking a cigarette. After that they ran out of the forest.

(The fourth story is too long, didn't translate. But it's the only one of these stories which didn't take place when it was dark.)

In the fifth story, the poster was on an overnight trip in the forest, but he couldn't sleep, so he started cycling back home at about 4-5 AM. He was following a marked route, but he got lost from the route. After a while he no longer heard birds singing, and the forest had become quiet. His GPS device didn't return any coordinates. After he found a bigger road, he found through GPS that he had cycled less than 3 km during 1½ hours. After sunrise, the birds started to sing again.

In the sixth story, when the poster was performing military service, he and his friend were given instructions to fetch radio batteries from about 2 kilometers away. They used a compass to find the direction towards a road, but after they had walked for about two kilometers, they found that they had walked about 90 degrees in the wrong direction. After finding the direction from the compass again and walking for a while, they again found from their phone that they had walked in the completely wrong direction. They found that neither of their compass pointed north, but towards the top of a large hill. Then they started to hear a rumbling sound from the forest, after which they saw glowing eyes all around them, which seemed to be at a height of about 3 meters. Thenn the eyes disappeared, and they again heard a rumble, after which they saw a reindeer standing about 5 meters away.

In the last story, when the poster was performing military service, he was assigned to maintain a fire throughout the night. He started feeling weird, and the sounds of the forest became quiet. His ears got plugged up, the stars vanished from the sky, and he heard a low hum which hurt his ears. The other members of his team woke up because of the hum. The hum lasted for about 10 minutes, after which the stars became visible again.

[Ymyyakhtakh]

GPS and mobile phones are immune to all this kind of stuff.

You mean like they should keep working during a metsänpeitto experience?

My guess for why the metsänpeitto phenomenon exists is that it is created by an intelligence like God which is capable of manipulating physical reality, including digital equipment like phones. The phenomenon might be a kind of an easter egg in the simulation, similar to the alien contact phenomenon. A phone or a camera commonly stops working during an alien contact event as well.

The stories of metsänpeitto in my two previous posts include a case where a GPS device, a mobile phone, and a two compasses malfunctioned (each was a different case).

The stories of metsänpeitto in my two previous posts also involve interaction with different kinds of paranormal beings: a witch who had died approximately 30 years ago, a small human-like being in gray clothes, a being with a box-like head that was otherwise black, and two ghost-like Saami men. In three out of four of the stories, the poster who told the story said that the being was also witnessed by another person.

Here's videos about alien/paranormal contact events which have similarities with the stories about metsänpeitto:

https://www.youtube.com/watch?v=VERZrzrYm4w The Chris Bledsoe Story Pt 1: The River. The Richard Dolan Show.
https://www.youtube.com/watch?v=uVRXTlP4CYQ Owls and UFO Contact - Mike Clelland
https://www.youtube.com/watch?v=_-5TbflvGd4 Chris Marx on Skinwalker Ranch, AAWSAP and Possible Human Experimentation
https://www.youtube.com/watch?v=GbpvvdYbDSo Erica Lukes on The Skinwalker Ranch and The Hessdalen Lights
https://www.youtube.com/watch?v=PlVsJDYUvn0 Grant Cameron: UFOs, Partial Disclosure & The Theory of WOW
https://www.youtube.com/watch?v=zUnpNc9ZeEc TERRY LOVELACE - ABDUCTION AT DEVILS DEN
https://www.youtube.com/watch?v=iLpck5EmnEs Australian UFOs and Strange Contact Guest Moira McGhee - The Richard Dolan Show

[Lemminkäinen]

I don't believe in supernatural powers. The human itself is still a mystery and searching supernatural phenomenons is only a personal self-deception. I have met many people seeing things, but in my opinion they usually are people needing self-assertion and their "experiences" are a part of this obsession. But certainly there are around us (too) much inexplicable. Is there a God behind the reality (not behind the unreality)? Maybe, but maybe not like it have been told or we imagine. If true, is the God good? No need to ponder it, good and bad are always individual experiences and only a wretched god would participate in our beliefs.

So, if you are afraid in forests and lose the reality, it is only your own imagination, no need to fabricate explanations. Those ghosts searhing tv programs using electronic gears are ridiculous.